Viimeiset Kreikan Ionian meren saaret

Vaikuttavaa näillä saarilla on niiden korkeus. Saarten väliä on n 10 mailia. Saarien korkeimmat kohdat ovat noin kilometrin korkeat. Ihan rannassakin vettä on paikoin yli 100 metriä. Mittasuhteita on vaikea ikuistaa kameralla. Tässä pari yritystä.

Hiekkaisia ankkurointi paikkoja n 5m syvyydestä on etsittävä. Lisäksi pitää ottaa huomioon tuulen suunta ja virta, ei ole helppoa löytää täydellistä paikkaa jossa voi nukkua rauhassa ilman svelliä ( svelli on vanha aalto joka tulee illalla/ yöllä kun tuuli loppuu. Tuuli pitää veneen keulan kohti aaltoa. Kun ei ole tuulta vene kääntyy poikittain aaltoon ja vene heiluu sivuttain.)

Paxoksen Lakka on toistaiseksi hienoin missä ollaan käyty.

Lakasta lähdettiin kiertäen koko saari länsi puolelta. Paljon luolia ja korkeita kallioseinämiä.

Jatkoimme saaren kierroksen jälkeen mantereelle Pargaan. Menimme Valtou lahdelle ankkuriin, vettä 8 metriä. Uima-alue oli rajattu merkeillä eikä päästy lähemmäs rantaa. Tuuli puhalsi yli kymppiä kolmesta seiskaan. Tehtiin ruoka ja mentiin drinkille rannan ravintolaan. Se oli tyyris eikä ollenkaan taverna.

Seuraava päivä päätettiin jatkaa kävellen rannassa ja oli tarkoitus myös mennä makaamaan varjon alle uimarannalle. Hieno kylä! Ensimmäistä kertaa kuultiin suomea kylän linnan raunioilla suomi-turisteja.

Kreikkalaiset salaatit lounaaksi ja tsatsikia pitaleivän kanssa hienon näköalan kera.

Vesi alkoi loppumaan tankista ja oli diesel myös vähissä. Oli pakko lähteä täydentämään ne. 11.5. lähdettiin Sisiliasta ja oli jo 23.5. Preveza marina oli myös mantereella. Isoja purjeveneitä oli paljon. Meidän oli jälleen pienimpiä. Virtaa ja tuulta ei ollut paljoa mutta tietysti landauksen aikaan alkoi tuulemaan sivusta, toisella puolella ei ollut venettä joten meinattiin olla poikittain. Marinero huusi ohjeita ja tietysti vene saatiin paikoilleen. Suihku joo jee! olipa kivaa käydä joka päivä hyvässä,siistissä ja lämpimässä pesulla. Veneestä pestiin Italian suolat ja vaatteet myös. Prevezan kaupunki ei ollut kaunis. Käytiin kävelyllä ja taksilla mentiin Lidliin. Käytiin shoppailemassa venetarvikeliikkeessä.

Illalla mentiin syömään rantakadun tavernaan. Kaikki varoittavat menemästä syömään paikkaan josta saa kaikkea. Mentiin silti kun teki mieli possunleikettä. Hyvää oli! Oli muuten ensimmäinen iltaruoka tavernassa. Pari kreikkalaista salaattia on syöty lounaaksi. Yleensä tehdään ruoka itse. Tapa on juoda kannu viiniä ruoan kanssa. Pullo viiniä ei ole näkynyt listoilla.

Matka jatkui seuraavaan saareen Ithika. Meidän piti mennä Lefkasiin mutta olin valinnut paikaksi liian tuulisen paikan. Paikka vaihtui nopeasti kun tuulta oli yli 11m/s. Takatuuli vei meitä pelkällä keulapurjeella seuraavaan vaihtoehtoon Aetou joka on tunnetun Vathin lähellä uimaranta. Linnut lauloivat, wau! Ihan kuin mustarastas tai satakieli, upeat iltakonsertit tuli. Aamulla kaskas konsertti meinasi peittää alleen lintujen laulun. Rantaan ei menty, kumivene oli kannella.

Kumivene oli kannella myös seuraavan päivän kun oltiin yötä ison hotellialueen edessä hiekkarannalla Kefallinia, Skalassa. Kirkasta vettä sielläkin, valkoista hiekkaa pohjassa.

Salamatkustaja

Navilyssä oli kehuttu seuraavan saaren sataman isäntää. Constas perheineen pyöritti satamaa josta lähtee luoliin ja shipwreck bayhin venematkat. Soitettiin hänelle ja vastaus tuli viidennellä soittokerralla. Saatiin käyttöön poiju ihan läheltä rantaa. Saari Zakinthos ja Agios Nikolaos lahti. Palvelu on ystävällistä kaikkialla ja tunnelma oli lämmin. Poiju ei maksanut mitään mutta toive oli, että käy rannan ravintolassa syömässä. Fish and chips sekä tietysti kreikkalainen salaatti maistui. Ouzoa tuli tilattua myös ensimmäistä kertaa. Suomi voitti USAn jääkiekon semifinaalissa ja oltiin yhteydessä monta tuntia Suomen tunnelmiin.

Toisena päivänä ostettiin retki luoliin ja laivanhylky rannalle 25€/hlö. Matka kesti kolme tuntia. Valitettavasti ei voinut valita venettä ja saatiin ruma ja korkea. Se ei tietenkään mahtunut luoliin. Illalla Suomi voitti maailmanmestaruuden jääkiekossa.

Patran kiertäminen alkoi eilen. Ajettiin Zakinthos saaren päähän saattueessa. Delfiinejä oli vierellä koko matkan. Tosi isoja laumoja nähtiin kauempaa myös. Tämän saaren etelärannalla on uhanalaisen kilpikonnien suojelualue. Ne tulevat kesäkuukausina munimaan rantahiekalle. Nyt ei nähty yhtään konnia mutta muualla niitä on ollut uimassa.

Vihdoin päästiin purjehtimaan oikeasti kun saari oli jäänyt taakse. Valittiin yöpymisrannaksi Katakolo. Risteilylaiva on satamassa ja me viereisellä rannalla. Toivottavasti se lähtee klo 18 matkaan. Ruma paikka oli ja vesi sameaa, savista. Vettä oli 3 metriä eikä pohjaa näkynyt.

Meidän matka jatkui aamulla kohti etelää. Pitäisi olla hyvä tuuli koko päivän.

Hyvä tuuli kävi kohdalla ja purjeilla mentiin pari tuntia, sitten tuli alle 2m/s tuuli. Koneella ja purjehtien vuorotellen matka eteni. Viikko aikaa ehtiä Santorinin lähisaariin kun Arja ja Markus tulee mukaan viikoksi silloin.

Jari on opettanut minut Purjehtimaan. Isäni purjehti kummisetäni Anteron veneellä. Muistan yhden kerran kun olin veneessä ( tai ehkä en muistaisi mutta siitä on kuva). Vene oli silloin Porkkalassa, ”meidän saaressa” tai siis partiolaisten saaressa Lindlo. Iskikö kipinä silloin vai milloin?

Meripahoinvointia on ollut vain kerran kun olin Primulan juhlapalvelu aikana töissä Union bank of Finland veneellä tarjoilemassa ruokaa ja juomaan sponsoreille 80’ luvun lopussa. Sain tarjoilut hoidettua kannelle ja menin sisälle viemään jotain. Roskasäkkiin meni kerran Yöökkk. Ja taas kannelle viemään juomia :)

Antero, Isäni, Kari ja Heikki vuokrasi purjeveneen Kreikasta 80’ luvun alkupuolella. Sain nallen Naxokselta. Ja nyt tärkein etappi minulle on Naxos. Vesi on samanlainen. Satamat ja kaupungit ovat kehittyneet. Pelastusliivit ovat mukavampia. Isä on mielessä tällä matkalla, lähetän pilven reunalle vilkutuksen <3