Epäonnea matkassa

 Methonista ajoimme 10 mailin päähän autiolle rannalle ankkuriin Akritas. Ihan autio ranta ei ollut kun rannalla oli saksalainen paku asuntoauto ja pari nudistia. Iltapäivällä he onneksi lähtivät ja me pääsimme rantaan uinnille. 

Seuraava ranta pääsi top10 kärkeen. Elefonisos länsi puoli. Itä puoli oli ihan täynnä veneitä eikä meitä kiinnostanut ruuhka. Luonnonsuojelualue joten palvelut oli minimaaliset. Viihdyttiin kolme yötä.

Olisimme halunneet jatkaa Miloksen saarelle länteen mutta tuuli oli vastaan. Moottorilla puksuttaen vastatuuleen ei kiinnostanut niinpä oli pakko lähteä Kreetan saaren suuntaan. Välillä oli Kithyran saari. Lähin ankkuripaikka Avlemonas lahti. Ei tuullut lainkaan ja koko 20 mailia mentiin koneella. Matkalla oli jälleen yksi haaksirikkoutunut laiva.

Otettiin rennosti biminin alla ja katsottiin kivisen rannan liikkujia. Viereisen vuoren takaa tuli omituinen valkoinen pilvi joka oli nopea ja hajosi minuutissa. Alkoi tuulla ja pahat tunteet valtasivat mielen. Siirrettävä aurinkopaneeli saatiin sisälle viime hetkellä. Spayhood saatiin ylös ja sitten olikin ukkosmyrsky päällä. Ankkuri irtosi, tuuli työnsi venettä kyljittäin merelle päin. Tuntuu kuin vene kaatuisi. Kumiveneessä oli moottori. Kumivene oli suojan puolella turvassa kunnes nähtiin kumivene ilmassa. Moottori osui perän ankkuritelineeseen, se vääntyi. Seuraavaksi repesi bimini ensimmäisestä etusaumasta. Kangas hakkasi ja paukkui. Kaksi lyhyttä videota ehdin ottamaan. pahoittelen, että niistä ei saa hyvää kuvaa tapahtuneesta. Pelkäsin liikaa.

Tuuli oli maksimillaan 27,7m/s. Kovinta tuulta kesti ehkä 10 minuuttia. Ukkonen jatkoi matkaansa. Kumivene oli ihmeeksi vielä veneen vieressä mutta väärin päin. Ajelehdimme onneksi merelle päin suurimman ajan. Suurimman tuulen hiipuessa oli pakko ajaa pois lahden reunamilta, kumivene tuli väärin päin narussa perässä. Ankkuri olikin erittäin vaikea saada ylös. Köyttä oli 20 m ja ketjua 20m roikkumassa. Yhdessä kiskottiin köyttä ylös, metri kerrallaan. Siihen meni varmasti ainakin puoli tuntia. Toinen projekti oli kääntää kumivene oikein päin moottorin kanssa. Moottori oli tosiaaankin vielä kiinni, samoin kaikki tarvikkeet. Ajettiin uudelleen rantaan ankkuriin. Eihän ukkonen voi tulla uudestaan samaan paikkaan? Yön aikana ukkonen tuli kolme kertaa. Joka kerta pelotti käykö samoin. Yön tuulet olivat 18,8m/s maksimissaan. Ankkuri piti. 

Kapteeninpalsta (Kapulla on asiaa)

Suuren suosion saavuttanut kapunpalsta (1 diggaaja ) alkaa näin:

Lähtiessämme aamulla Kithyran autiolta rannalta,joka oli saaren itäpuolella, oli merenkäyntiä taas jonkunverran ja edellisen yön ukkosmyrskyt olivat myllänneet ankkuriamme moneen suuntaan. En tiennyt mihin asentoon oli veto jäänyt? Joka tapauksessa en saanut ankkuria irti (15kg Bruce-kopio.)

Moottorilla avittaen irroitimme lekan pohjasta ja nostimme sen ylös vasta 25 metrin syvyydestä kun se roikkui suorana allamme….No tästäkin selvittiin kunnialla. 

Jatkoimme purjehtien lujaa vauhtia kohti Kreetaa ja siellä Rethymonia. 

Tuuli loppui/ kääntyi kuuden aikaan ja moottori sai vetovuoron. Illan pimetessä ajaessamme moottorilla niin yhtäkkiä rupesi Volvomme nakuttamaan kesken vedon ja sammuikin suoraan vedosta…. Lähti kyllä käyntiin mutta nakutus jatkui pahana. Päätimme

säästää moottoria rantautumiseen ja siirryimme jälleen purjehdus-asetuksiin tuulen ollessa minimaalinen n. 0-1.5 m|s. Tuuliin joka takaa tai edestä! Lopuksi tuuli loppui kokonaan emmekä uskaltaneet käyttää enää moottoria pahenevan nakutuksen takia ja ajelehdimme 2 tuntia merelle päin. Yöllä heikko tuuli tuli hetkeksi käymään kun aurinko nousi. Kaikki oikeaan suuntaan meno purjeilla oli hyväksi.  8. 6 keskiviikkona kello Yhdentoista aikaan satamaan oli enää n. 5 mailia ja varovainen soitto marinaan että josko marineero tulisi hinaamaan meidät satamansa josta oli jo paikkakin varattu. Mutta satamatoimistosta yhdistettiinkin suoraan satamapoliisiin joka ilmoitti tulevansa hinaamaan meidät satamaan…(Näin ymmärrettiin siis!)

Satamapoliisi ajoi paikalle ja ilmoitti tentin jälkeen: Hinaus maksaa 1000€ ja hinaaja paikallisia matkailuyrittäjiä. Oikea iso hinaaja voi tulla myöskin, se maksaa enemmän. Otatko? Ilmoittivat myös, että rikkinäisellä purjeveneellä ei mitään asiaa satamaan.

Normaalisti olisin tullut purjeilla sisään suoraan laituriin tai hinannut itse kumiveneellä maaliin jos olisi tuullut ja kumiveneen moottori toiminut.

Hinaaja oli turisteja ulkoiluttava moottorivene joka pisti kaasun pohjaan. Mentiin n 9 solmun nopeudella köyden päässä! Hurjaa menoa!

Tässä satamassa on maailman omituisemmat mooringpoijut ja sataman marineerot on autoilla/mopedeilla ajelevia vartijoita jotka eivät jeesanneet pätkääkään.

Hinaaja jätti meidät ulkolaituriin ja tuli hetkeä myöhemmin patistamaan meitä satamapoliisin luo ja rahakin piti saada käteen heti.

Satamapoliisipäällikkö on varmaan itse nimennyt oman tittelinsä? Olikin sitten tosi natsi.

Satamapoliisilaitoksella selvitettyämme kohtaloamme tuli fiilis että olemme pidätettyjä!

Päällikkö (satamakapteeni) kirjoitti lapun joka tarkoittaa että emme saa poistua satamasta ennen kuin 

Suomen konsulaatissa on saatu kirje, että olemme oikeutettuja kulkemaan veneellämme ja saamme huoltaa/korjata/korjauttaa venettä itse. Vakuutus ja eTepai maksut tutkittiin tarkasti toisen naispoliisin kanssa. Oli muuten tosi v.mäinen ja ivallinen. Halusi saada meidät maksamaan tavalla tai toisella.

Soitto lähetystön oli karu….Virkailija puhelimessa sanoi, että ei EU-ssa tollasia kysellä ja lähetti palautteen sähköpostissa satamapoliisille ja ”haukku sen pystyyn…”

Seuraavana päivänä Ninan käydessä satamapoliisilta kysymässä oliko viesti lähetystöstä tullut?

Vastaus oli: sain juuri sellaisen todistuksen kuin tarvitsin ja väkinäinen hymy kasvoilla….

Paikallinen korjaaja (Ehkä ainoa?) tuli seuraavana päivänä veneellemme (soittojen jälkeen) ja tutki tilannetta….Tuli myöhemmin uudelleen ja oli irrottanut osia moottoristamme…mm suuttimet ja ilmeisesti vei ne huollettavaksi tai uudet? Äijää ei ole sen koommin näkynyt eikä vastaa viesteihin eikä puhelimeensa?

Tätä kirjoittaessa on bimini saatu jo korjattavaksi paikalliseen huonekaluverhoomoon jossa ystävällinen perheyritys työskentelee ja yksi lapsistakin osasi englantia…

Myöskin uusi perämoottori (Honda 2.3hv.) saatiin tilattua paikallisen Honda-bike jälleenmyyjän kautta edulliseen kreikka-hintaan 1250€. Suomessa 749€/Kärkkäiseltä. Myös kolmen viikon pyykkikuorma nyt pesulassa… ( kapu päättää kirjoittelun, bisse ja sanat on loppu)

Tultiin tosiaan tänne Rethymnin satamaan 8.6. ja nyt on jo 18.6. Moottorin korjaajasta ei ole kuulunut mitään ja sen takia on epätoivoa vielä ilmassa. Miksi ei vastaa soittoihin tai viestiin? Yritän olla soittamatta liian usein, että tyyppi ei kimpaannu siitä. Luin kirjan, jossa myöskään kaikki ei mennyt kuin strömsössä. Itkien sain sen loppuun.

Markus ja Arja oli veneellä 6 päivää. Käytiin syömässä rantaravintoloissa ja Arja kävi varjolentämässä pari kertaa. Heidän Toiseksi viimeisenä päivänä saatiin seurata viereisen veneen lähtöä. Iso rautavene oli meidän vieressä kahden koiran ja kissan kanssa. Lähdön ne tekivät omituisesti. Mies otti ensin keulaköyden pois. Sitten sähkön ja takaköydet. Rouva lähti ajamaan, me työnnettiin venettä irti meistä niin paljon kuin jaksettiin. Ja ajoi suoraan meidän poijun päälle.. Meidän poijuköysi jäi heidän peräsimen väliin. 2,5 tuntia pappa veti ja työnsi, souti köysiä edestakaisin. Oli varmaan ihan puhki operaation jälkeen kun sai köyden irti vihdoinkin. Tiesi koko ajan mitä tekee mutta tekemistä oli paljon.

Jokainen rikki mennyt on vaatinut operaation ennen kuin se hoituu. Bimini Esimerkiksi:

Sataman neiti on auttanut ja ollut ymmärtäväinen. Häneltä kävin kysymässä viitenä päivänä ompelijaa. Hän tiesi jonkun mutta ei tiennyt numeroa ja siihen valtuutti jonkun toisen etsimään numeroa. Samaan aikaan kun käytiin syömässä rannan kuppilassa tuli sieltäkin kysyttyä. Omistaja lupasi antaa numeron ja soittaa korjaajan tiistaina paikalle. Tiistaina sain satamatoimistosta numeron. Tiistaina mentiin ravintolaan, hän ei ehtinyt etsiä numeroa klo 13-15.30 välillä. Soitin sataman antamaan numeroon, ei osannut puhua englantia. Annoin puhelimen ravintolan tarjoilijalle joka antoi numeroni puhelimeen ja sanoi soittavansa kohta kun joku englantia puhuva kaveri tulee. Sitä soittoa ei tullut eikä ravintola antanut omaa numeroaan. Lähdettiin venetarvikeliikkeeseen. Luultiin sieltä löytyvän uuden perämoottorin. Ei tietenkään vaan kauppasi tohatsua joka oli lojunut kaupassa. Tai pitkärikistä Yamahaa. Muuta ei ollut saatavilla. Samalla kysyin häneltä tietääkö ompelimoa. Ei tiedä muuta kuin yhden verhoomon joka on aika lähellä, sen piti olla kiinni. Mentiin sinne silti. Pihalla oli nuorisoa huutamassa ja kiljumassa= hengailemassa siis. Liikkeen ovi oli auki ja sisään. Mies ei puhunut sanaakaan mutta hymyili. Pöydällä oli ompelukone ja ompelija hommissa. Levitettiin biminin riekale pöydälle ja näytettiin vika ja tarve. Ok. Poika ( 180 cm) tuli innosta pomppien kertomaan meille tärkeimmät asiat. Seuraavana päivänä saatiin hinta 80€- 3 vetoketjua n 3 metriä kukin+ ompelut. Ei kallista. Tänään mennään hakemaan kahdelta.

Jokaisesta tekemisestä olisi pitkä juttu mutta onneksi asiat edistyy.

Netta ja Jukka tulee tänään tänne meitä piristämään.