Kielin kanavaa, Helgoland ja vastatuulta

Sillalta kanavalle, kuva liikkuvasta bussista

Kielissäkin ollaan oltu aikaisemminkin. Niinpä pidempään kaupunkitutustumiseen ei ollut hinkua. Aamulla kohti tankkausasemaa, lähin oli kolmen mailin päässä, joen toisella puolella. Koska oli Kiel- viikko...kuuluu purjehduskisat asiaan. Satoja purjeveneitä, isoja, pieniä ja perinneliavoja omassa luokassaan. Niiden kilpareitin ylitystä piti suunnitella tarkkaan.

Tankkauspaikka Laboen satamassa, yksi ruotsalainen moottorivene ennen meitä. Vain käteisellä kiitos, kortilla maksaminen tulee paljon kalliimmaksi? Ok! Onneksi oli käteistä. Omitusta on ollut tähän saakka, että debit ei käy oikein missään, pci-passi määräyksiä ei noutata kukaan muu maa kuin suomi. Monesti kortti ei käy ollenkaan, tai kortissa on minimiostos 20€. Tankkauksen jälkeen matka jatkui sululle jälleen kilpailun läpi. Ensin ajattelimme seurata hollantilaista tankkeria joka liikkui hitaasti kohti sulku, jospa pääsisimme sen kanssa samaan. No höh! Sitten vaihtuivat valot valkoiseksi= huviveneet saa tulla sulkuun ja olimme liian kaukana. Siinäpä sitten pyörittiin ympyrää odotuspaikalla 2 tuntia. Hollantilainen tankkeri meni sulkuun ja sinne meni myös 3 muuta- ei tilaa muille. Äärettömän hitaasti laivat etenevät sulkuun. Ymmärtäähän sen jos kyydissä on kaasua...Siinä vaiheessa otin yhteyden vhf:llä sululle. Vettä satoi kaatamalla. Olisiko mitään mahdollisuutta päästä sulkuun? 30-45 min päästä onnistuu. Jännä miten kaikki kanavakeskustelu käydään saksaksi vaikka kysyisi englanniksi. Kaikki opastetaulut oli vain saksaksi, ei muuta. Arvailujen kautta meni meidän kanavaan meno. Satamasta lähti hollantilainen pappavene samaan aikaan sululle ja kun me arvoimme mihin vene pitäisi kiinnittää koska ei ollut enää sportbote merkkejä, kaahasivat papat ohitse. Köydet äkkiä toiselle puolelle venettä, köydet ja uudet ilmatäytteiset tikkaat kylkeen. Niillä pääsi kätevästi vedenrajassa olevalle puutasolle. Viime kerralla meinasi käydä pahasti kun hyppäsin märälle puulle. Papoista toinen kaatui pahan näköisesti tehdessään saman. Sulku meni hyvin. 

Tylsä kanava, moottorointia, tunnin ajovuorot. Syötiin Bornholista päästyneet pizzapalat matkalla. Oli lauantai ja kanavan varrella paljon kalastajia, kaikilla heillä aurinkovarjot, elämantapa viikonlopulle? Paljon oli vilkuttajia, lapsia ja eläkeläisiä. Paljon tai tosi paljon matkailuautoja. Asuntovaunuja ei näkynyt ollenkaan. Illalla klo 22 oltiin Brunsputtelin sulun vieressä, köydet kiinni. Matkaa tuli yhteensä 56 mailia. Aikalailla samassa paikalla oltiin jossa 2014 tipahdin veteen, kun työnsin eläkeläisvenettä irti meidän veneestä.. onneksi tällä kertaa ei käynyt niin. Vieressä oli kolme perinnehollantilaisvenettä täynnä nuoria joka pitivät hauskaa. Onneksi musiikki hiljeni 23 jälkeen. 

Kanavan varrella oli monta lossia.

Seuraava päivä oli meidän vapaapäivä. Käveltiin kauppakatua. Melkein kaikki paikat oli kiinni, oli sunnuntai. Leipomosta ostettiin sämpylät ja raparperipiirakkaa. Syötiin rannan ravintolassa jälleen snitzelit. Hyvää oli, otin tällä kerralla mediterrian tyylillä. Rugosaa, tomaattimurskaa ja parmesan juustoa leikkeen päällä. Hyvää jälleen. Suomalainen vene tuli satamaan, Bavaria Vision 42, nimeltään Connect II. Eläkkeelle päässyt pariskunta, he olivat menossa Miamiin. 

Aamuherätys klo 6, 6.30 sulkuun. Meidän perässä tuli Connect II. Elbe joessa oli alkanut laskuvesi ja silloin pitää lähteä. Parin tunnin päästä purjeet ylös kun väylä avatui meille sopivalle tuulelle. Reivattiin, kun tuuli oli jo 12... Enkka oli 13 virran kanssa. Tuuli voimistui ja reivattiin lisää. Merellä oli enää 1,5 metriä keulapurjetta ja iso 2.reivillä. Matka Helgolandiin kesti klo 15 saakka. Matkaa tuli 49 mailia. Connect II pääsi ennen meitä perille ja ensin kiinnitteydyimme heidän kylkeen. Hetken päästä laiturin vieressä oleva huusi kuin hinaaja, heidän vene hajoaa, meidän pitää lähteä pois. Olimme viiden kyljessä. Ok huusin takaisin ja pari muutakin sanaa. Seuraavaksi takana ollen ruotsalaisen HR veneen kylkeen. Kohta satamanainen tuli huutamaan, että emme voi jäädä siihen koska se on yli 14 metriä veneiden paikka. No voih, oikeasti? Kohti rannan laituria jossa oli yksi potentiaalinen purjevene, sillä oli verkot mantuukeissa, eikä reikää näkynyt mistä köysiä oli laittanut. Ei sinne. Taas toisen HR: n kylkeen joka oli ehkä 12 metrinen. Saksalainen heppu otti köydet vastaan, hän oli gasti joka oli lähdössä kotiin. Nousuvesi oli 2,5 m. Välillä lyhyet tikkaat, välillä pitkät ylös.

Kukaan ei häätänyt meitä enää pois siitä. Avattiin juhlan kunniaksi skumppapullo. Oltiin Atlannin puolella :) Käytiin rannassa pienellä kävelyllä ja juomalla ja palattiin veneeseen tekemään ruoaksi lämpimät juustoleivät. Leipien jälkeen elokuva jota Jari edes ehtinyt aloittaa, uni tuli. Minulle myös jossain välissä koska Jari herätti klo 23, sänkyyn! Olipa kiva nukkua, taas! Raaka merituuli tekee väsyneeksi! 

Herätys klo 6, aamupala ja rantaan laivojen juomien tukkumyyjän luokse. Sieltä sai laatikoittain olutta tölkeissä. Kielissä sai ostaa kaupoista vain lasipulloja, joita ei missään nimessä oteta veneeseen. Tölkitkin olivat yksittäin myynnissä. Jari tykkää oluesta. Minä en. Mutta kun vieraita oli tulossa kuukaudeksi veneelle, niin olutta tarvitaan enemmän. Hienosti homma toimi. Kuljetus oli sähköautolla veneelle ja kuljettaja laski laatikot alas köyden avulla. Laiturin ja meidän välissä ollut saksalainen auttoi kantamalla laatikoita hänen veneensä kannen yli. Annoimme hänelle kiitokseksi 8 olutta ja suomalaisen yllätyksen: lonkeron. 

Tuulivoimaa tulee Saksasta paljon. Yksi kymmenistä puistoista.

Matkaan klo 9 kohti Borkumia ( saksan viimeinen saari lännessä) 60 mailia tai Vlielandiin( hollannin luoteisin saari) 112 mailia. Tuuli kertoo mihin päästään. SääEnnusteet olivat lupaavat mutta ne eivät toteutuneet. Ruoaksi spagetti bolognaise. Tuulen piti kääntyä klo 11 luoteeseen ja klo 19 loppua kokonaan. Sen sijaan tuuli oli lännestä koko päivän 7-12 m/s. Illalla heikkeni hieman. Kuljimme jälleen moottorilla vastatuuleen. Yöllä klo 24 tuuli kääntyi etelään. Purjeet jälleen ylös 2.reiville. Ensimmäiset tunnit keula auki, viimeiset puolikkaalla keulapurjeeella. Tuuli kääntyi lounaaseen ja kone käyntiin. Isot aallot täräyttivät kevyttä tasapohjaista keulaa. Virta kääntyy kuuden tunnin välein. Kuusi hyvää tuntia ja kuusi huonoa tuntia etenemistä. 

Matkaa tuli lokin mukaan 144 mailia.

Rantautuminen olikin ihan kamala. Tuuli tulee lounaasta aallonmurtajan yli satamaan. Paljon veneitä. Satamamestari tuli veneellä viereen kertoi meidän paikan olevan laitureissa F tai G. Täydellistä helppoa paikkaa ei ollut. Meinattiin viedä viereisen veneen tuuliperäsin mukana, ihme Jari sai veneen kääntymään hieman. Kuljettiin laitureiden välissä kylkimyyryä, metri jäi tilaa veneen eteen ja taakse. Onneksi 6 oli vastaanottamassa meitä laiturilla. Iso apu on apukäsistä jotka pujottavat köysiä ja pitävät venettä paikoillaan. Loppu hyvin. Väsynyt, sekainen olo. Stressi lähdöstä, tuuli vinkuu mastoissa. Onneksi ollaan nyt hyvin kiinni, eikä lähdetä täältä pois koskaan. 

Seppo ja Sirpa ovat tulossa perjantaina Amsterdamiin ja meidän kyytiin neljäksi viikoksi. Tämä kova tuuli jo ärsyttää ja on kiva, että oman suorituksen saa puolitettua.