Vihdoinkin matkaan jälleen
Turhauttavaa on, että joutuu odottamaan eikä voi suunnitella mitään. Käytiin uimassa, viilentymässä , joka päivä. Viilennystä se se ei kauheasti tuonut kun vesi on n +30˚. Käytiin syömässä ravintoloissa joka päivä, että ei tarvinut kuumentaa venettä vielä lisää keittämisellä. Katsottiin paljon elokuvia. Soitin päivittäin Georgelle mutta hän ei vastannut. Lähetin sähköpostia ja lopulta whats-up viestin. Maanantaina 25.7. aamulla yllättäen George ja turbaani ( intialainen apumies jonka nimeä ei tiedetä) tuli veneelle ohjauspanelin kanssa ja asensivat sen paikoilleen. Aikaa meni 2,5 tuntia. Kaapelien vetäminen ahtaassa takahytin matalassa osassa vierekkäin ei ollut varmastikaan helppoa. Selvisi, että levy ( moottorin ja vetolaitteen väliin) joka tilattiin pikana, ei oltu lähetetty Rethymoniin. Odotettiin sitä siis kaksi viikkoa vaikka pikatoimitus oli viikossa +200€.
Moottori laitettiin paikoilleen keskiviikkona klo 13 jälkeen. Tällä kertaa siirto ilman konetta kraanalle meni hieman paremmin kuin edellisellä kerralla. George veti veneen pois laiturista parasailing moottoriveneellä ja Jari vei vetoköyden sen jälkeen Turbaanille joka veti veneen rantaan. Koneen nostohihnat olivat liian pitkät ja meni hetki kun Turbaani haki toiset varastolta. Ihan helppo homma työ ei ollut kun kytkentäpaikat eivät olleet identtisiä vanhan kanssa. Muutama piuha oli väärinpäin ja ne kun käännettiin niin kone lähti käymään hyvin. Ihan erilainen ääni kuin vanhassa, menee hetki tottua ääneen jotta poikkeama äänet tunnistaa. vene ajettiin laituriin ja vasta seuraavana aamuna oli koeajan aika. Ajo meni hyvin mutta rantautuminen epäonnistui. Meidän venettä ei voi pakittaa vasemmalle. Se oli unohtunut kesän aikana ja vene ajautui viereisen veneen mooringköyden päälle. Köysi oli kölin alla eikä hievahtanut vaikka kuinka pakitti. Jari työnsi kumpparilla keulaa ja muut kyljestä ja onneksi köysi irtosi. Vene oli vapaana ja minä puikoissa. palatessa kävi ihme. Osasin peruuttaa laituriin kuin oppikirjan mukaan.Georgelle oli pakko tunnustaa, että en ole ikinä saanut peruutettua venettä ennen. Hän antoi pieniä vinkkejä. George lähti tekemään meille moottorista papereita.
Purjehduslupa piti saada takaisin kun moottori oli toimiva. George lähetti tiedot Volvolle ja sai meille takuutodistuksen. Satamapoliisi pomo ei ollutkaan töissä. Sijainen, ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Sanoi, että maanantaina aamulla voimme tulla takaisin. Oli torstai aamu. Yritin anella, eikö mitenkään aikaisemmin? Soitti pomolle ja hän kai kävi illalla lukemassa paperit. Nainen ilmoitti, että voimme noutaa päätöksen perjantaina klo 15 jälkeen. Eikä.. Silloin satamatoimisto on jo kiinni eikä ole viikonloppuna auki ollenkaan. Minä rupesin ”itkua tihurtamaan”, että eikö sitä mitenkään voi saada edes tuntia aikaisemmin jotta ehtii maksamaan. Onneksi keksi, että ei hänen tarvitse sitä tehdä vaan voi delegoida toiselle. Soitto tuli perjantai aamuna 8.30. Lähetä sähköposti kaikkien tietojen kanssa heille. Lähetin ja Klo 11 tuli soitto, että voi tulla noutamaan purjehdusluvan. Jari allekirjoitti 4 kertaa ja pääsimme pois.
Lokin puhdistus
Satamatoimistoon maksamaan 52 yötä. Hinta oli 48€. Smaragdi- toimiston mukava tyttö sanoi, että on meillä ollut varmasti muita kuluja. Ihana vastaantulo. Kreikassa on hänen mukaan laki, että jos vene ei voi liikkua on vuoden maksimiveloitus 280€. Normaali yö hinta olisi meiltä 5,90€.
Ensimmäinen matka tehtiin noin 20 mailin päähän Marathiin. Vene kulki 5 solmua moottorin kierroksilla 2800 rpm. Mentiin ankkuriin jotta päästään pesemään veneen pohja. Sinne oli kasautunut levää ja kasvillisuutta. Jospa saataisiin edes puoli solmua lisää vauhtia. Köysi vesirajaan. Pelastusliivit päälle joihin köysi kiinni ja köysi kiinni toiseen köyteen. Harja kiinni narulla köyteen. Tuuli oli 8m/s ja jos irroitti käden olisi varsinkin harja ollut kaukana. Levä irtosi hyvin.
Saatiin tehtyä toinen kylki. Palatessa lepotauolle sattui kainalooni ihan älyttömästi, lhmettelin kannella mitä varten. Punainen jälki näkyi käsivarressa ja pelastusliivien päällä oli ampiainen joka ei liikkunut. Pelastusliivit oli keltaiset ja väri houkutteli sen. Olen allerginen pistoille. Äkkiä kyy/ ampiainen pakkaus ottamaan. Ärsytti, että en jaksanut käydä lääkäriltä pyytämässä adrenaliini piikkiä. Kun viime reissulla en tarvinut sitä ja 100€ meni hukkaan. Kadutti! Jos pillerit ei autakaan? Ennen kuin Jari saa kumiveneen veteen, moottorin siihen ja mut siihen tukkuraisena, huonosti hengittävänä. Ajaa rantaan, Saa jonkun tilaamaan ambulanssin… Ensi vuonna muistan tämän varmasti. Kurkku ei mennyt tukkoon! Käteen sattui julmetusti. Illalla myöhemmin kävin veneen toista puolta pesemässä, sitä pahempaa. Sisulla saa tehtyä vaikka mitä. Merivesi on +30˚, siellä käsi tuntui paremmalta. Pelastusliivejä en enää uskaltanut laittaa. Yöllä tuska loppui.
Aurinko nousi 6.30
Aamulla startattiin matkaan kuudelta, unta tuli ehkä 4 tuntia. Lähdettiin Kithyran saarelle jossa oltiin ukkosmyrskyssä viimeksi. Matkaa 74 mailia, perillä oltiin klo 21. Ei tuullut mutta vanha maininki velloi ärsyttävästi ei autopilotti pysynyt ollenkaan oikeassa suunnassa. Autopilotin kompassisuunta oli väärä. se muutettiin loppumatkasta oikeaksi. Jälleen autopilotti toimi kuten piti. Kapselin Laguuni oli täynnä veneitä ja jouduimme jättämään ankkurin isojen jahtien alueelle 11m veteen. Musiikki soi rannan ravintoloista mutta me emme menneet rantaan.
Tuuliennuste lupasi sopivaa tuulen suuntaa seuraavaan kohteeseen joten lähdimme matkaan jo klo 8.
Hyvä tuuli tulikin saaren jälkeen ja purjeilla mentiin yli 7 solmun vauhtia parikymmentä mailia. Tuuli loppui ja jälleen moottori käyntiin. En tiedä mitä tapahtui mutta nyt vauhti oli jo 5,8 solmua 2600 kierroksilla. Oliko pohja puhdistunut lisää purjehdusvauhdista vai mitä?
Kagion rantaravintolat
Limani Porto Kagio on Penepoliksen niemimaan kärjessä. Oltiin kahden jälkeen ankkuroimassa ja parhaat paikat olivat jo menneet. Ankkuri 9m veteen. Vesi oli kirkasta joten hiekkakohta löytyi hyvin. Korkeat vuoret lahden poukaman ympärillä tiesi tuulia lahdelle. Tuulen suunta vaihtui monta kertaa ja vene kääntyi sen mukaan. Illan aikaan lahdelle tuli paljon veneitä, n 30 ja toisilla oli vaikea löytää ankkuripaikka.
Iltapalaa taskulampun valossa, wau
Uiminen on parasta vaikka veden lämpötila on yhtä paljon kuin ilman. Pestiin veneen toinen kylki kunnolla ja tarkastettiin ankkurin asento. Se oli jälleen toisella kyljellä, oliko veneen/ tuulen kääntyminen monta kertaa irroittanut sen? Kiristettiin ankkuri uudelleen ennen iltapäivän muuttuvia kovia tuulia. Rannassa ravintolapöydät ovat ihan vesirajassa. Ranta on kapea hiekka/kivi alue.
Kommentit
Lähetä kommentti