Aurinkorannikolla

Kylpylä oli pieni mutta erilaisia altaita riittävästi. Saunassa käytiin, 75 astetta. Oli allas jossa oli sitruunoita, hyvä tuoksu jäi niistä ihoon. 

Kylpylän jälkeen syömään casa Lazo ravintolaan jota meille suositteli englantilainen pariskunta jonka näimme sherry tilalla. Pöytään tuli valkosipuli perunoita perinteisten oliivien tilalla. Erityistä oli BX sherry kastikkeessa olevat lihapullat. Onneksi otettiin tapas annoksena ne, eivät olleet meidän mielestä hyviä. Tällä kertaa osattiin tilata maltillisesti eikä tullut ähkyä. Kylmät tapakset olivat parhaita. Uudehko tuttavuus juomissa sherryn lisäksi on tinto verano. Se on punaviiniä sekä sitruuna-,appelsiini- tai kivennäisvettä. Halpaa 1,5- 2€ iso lasi. Sangria on aika kallista n 5€. 

Tuuliennuste näytti paremmalta ja matka jatkui kohti euroopan eteläisintä paikkaa Tarifaa. Alku meni hyvin vaikka Tuuli oli vastaan. tuuli kasvoi, virta paheni ja aallot suurenivat. Matka ei edennyt yhtään. Ajettiin kohti rantaa ja sieltä saatiin vähän parempi vauhti. Rannoilla on kymmeniä leijalautailijoita. Ihan käsittämättömiä hyppyjä ja vauhtia. Miten ne eivät osuneet toisiinsa? Rannassa tuuli 12-16 m/s. Päätettiin kuitenkin yrittää ankkurointia, ihme ja se jäi kiinni noin neljän metrin syvyyteen. Matkaa tehtiin 54 mailia ja aikaa kului 12 tuntia. Pimeässä näkyi vielä yksi varjo, miten hän ei tyrmännyt rannan kivikkoon? Yöllä ei nukuttu paljoa kun vene oli karusellissa, ankkuriköysi narisi, köydet hakkasivat ja vantit vinkuivat. Unta tuli ehkä yhteensä neljä tuntia. 

Yön liikkeet ankkurissa

Aamulla oli pelko: miten ankkuri saadaan ylös? Tuuli jatkui yhtä suurena. Ihan helposti homma ei onnistunut. Jukan piti levätä välillä. Tuulen puuskat ottivat keulan mukaansa. Olimme suunnitelleet valmiiksi mitä tehdään jos.. Nosto onnistui onneksi, oltiin jo valmistauduttu jättämään ankkuri ketjuineen pohjaan. Oltiin oltu ankkurissa tuulen suojan puolella mutta euroopan tuulisemmassa kolkassa länsipuolella siitä ei ollut hyötyä. Saaren kierron jälkeen oli tuuli alle 10 m/s. Rannikolla mailin päässä rannasta oli myötävirta -3 h ennen korkeaa vettä. Oltiin huomioitu se ja eteneminen oli vauhdista kohti Gibrattarin pohjoisosaa Espanjan puolelle La lineaan. Rahtilaivoja on parkissa paljon lahdella. Matkustajalaivoja meni jatkuvana virtana Marokkoon. Lahdella ei ollut väyliä eli me yritettiin olla ankkurissa olevien rahtilaivojen vieressä turvassa. Sumua oli paljon ja laivat soittivat sumutorvia koska kalastajia oli paljon joilla aissia ei ole. Gibrattarin rock alkoi näkyä vähitellen.

La Linea on Espanjaa, englannin Gibrattarista pohjoiseen, alueiden välissä on lentokenttä. La lineassa on satama: Alcaidesan marina on tehty 2010, sinne menimme. Pyysimme tarjouksen veneelle talveksi, yhdeksän kuukauden hinta 3100€. Satama on suojaisa ja iso. Tilaa on paljon. Palvelu on hyvällä englannilla ja ystävällistä. Tankattiin vene dieselit 1,20€/litra. Rajan toisella puolella sitä olisi kuulemma saanut puolet halvemmalla. Mutta pitääkö veneen kirjautua Gibrattarille myöskin? Ei haluttu säätää enempää ja otettiin puolet kalliimpaa menovettä. Matkaa tuli 16 mailia. Oli sunnuntai ja kaupungin kaupat oli kiinni. Syötiin rannan ravintolassa tapaksia, tällä kertaa annokset oli jättisuuria, eikä saatu lautasia tyhjiksi. Käveltiin kierros kaupunkiin ja löydettiin pieni kauppa josta saatiin aamuksi jogurtit ja leipää. Oli kuuma ja kello vasta kuusi. Edellisen yön pienet unet verottivat. Katsottiin elokuva Dunkerquen evakuoinnista sodan jälkeen. Ihan hyvä, erilainen elokuva kun englantilaiset veneilijät pyydettiin auttamaan jotta sotilaat saatiin kotiin. 

Aamulla lähdettiin Gibrattarille kävellen passit mukana. Rajalla passeja vilautettiin. Pitkät autojonot ja paljon turisteja. Lentokenttä sulki tien välillä kun kone lähti, autojonot pitenivät. Päätettiin tällä kertaa käydä vain kaupassa ja tutustua niemeen paremmin talvilomalla. Vuoren luolat ja näköala kiinnosti. Satamaksu oli n 21€ joka sisälsi sähkön ja veden. 

Länsipuoli Gibrattarista

Itäpuoli, katso taloja jotka ovat rakennettu luolien eteen.

Seuraavaksi jälleen ankkuriin. Navioniksin karttaan on merkitty vain joitain ankkuripaikkoja aurinkorannikolla. Mentiin Sotogranden lähelle missä oli muitakin ankkurissa, matkaa tuli n 15 mailia. Hiekkarantaa on lähes koko aurinkorannikko, eiköhän ankkuripaikkoja löydy muualtakin. Käytiin uimassa, vesi oli 24 astetta, alkaa olla sopivaa. Enemmän huolta aihetti meduusat. Niitä oli välillä muutamia lähettyvillä, välillä parikymmentä. Ovatko ne vaarallisia? Uitiin vain jos niitä ei ollut lähettyvillä. Englantilaisesta kaupasta Gibrattarilta löytyi herkkuja ja niitä lähettiin grillaamaan rannalle. Tällä kertaa ribsejä. Niiden kanssa tehtiin perunasalaattia. Rannassa uitiin ja syötiin. Tällä kertaa grillibrikettien kanssa oli mukana hiiliä ja sytytyspaloja. Grilli syttyi nopeasti eikä ruokaa joutunut odottamaan. Valitettavasti luissa ei ollut paljon lihaa mutta perunasalaattia riitti ja se oli herkullista.

Eteenpäin kohti Marbellaa, matkaa 24 mailia. Pitkin rannikkoa kulki matka moottorilla. Kauniita kyliä ja rantoja. Ankkuriin jäätiin sataman viereen jotta kumiveneellä pääsee sataman laituriin. Myöhemmin selvisi, että dinky laituria ei ole ja piti kiivetä ylös korkealle betonilaiturille. Ankkurissa olevat veneet ovat harvinaisia täällä. Miksi purjehtijat eivät käytä sitä mahdollisuutta? Ankkurissa tuuli puhaltaa ainakin joskus ikkunoista sisään. Satamassa ei tuule yleensä, siellä on kuuma. Palvelut ovat satamissa mutta mikä on kohtuullinen hinta siitä. Vanhemmat satamat niiden suihkut yms ovat kamalia. Marbella on rikkaiden paikka. Sen huomasi kun mentiin etsimään vanhaa kaupunkia. Ihan erilaiset turistit olivat liikkeellä. Korkokengät, meikatut kasvot, butiikkien paperikassit, kieli monella arabiaa, lastenhoitajia. Ei ollut uimashortseja ja croksin kenkiä 😅.

Vanha kaupunki oli ihana, erittäin kapeita kujia. Tänne pitää tulla uudestaan. Meduusat jäivät kummittelemaan uniin. Oli pakko lukea internetin ihmeellisestä maailmasta totuus. Välimeren meduusat ovat myrkyllisiä ja polttavia. Kuva oli juuri niistä mitä näimme vedessä. Hoitokeino on etikka tai virtsa. Kiva!

Fuengirolaan on matkaa 15 mailia. Jälleen ankkuriin sataman viereen. Nyt oli kartassa oikein ankkuripaikka merkitty. Uimarannat olivat täpötäynnä. Käytiin uimassa, vesi 24,9˚. Rannan ravintolat olivat helppoja. Rantakuppiloiden takana toisesta rivistä löytyi suomalainen ravintola. Lonkeroa... Käytiin syömässä illalla samassa ravintolassa kannatuksen vuoksi. Yllättävän hyvää ruokaa. Seuraavana aamuna kysyttiin satamapaikkaa talveksi. Ei ole oli vastaus, nyt on jonossa veneitä. Se siitä.

Pitkäset ovat lähdössä kotiin perjantaina. Viimeiseksi yöksi mentiin satamaan Benalmadenaan. 1200 paikkainen satama jossa oli hyviä ja huonoja paikkoja. Länsi tuuli puhalsi satamaan sisään. Svelli hölskytti veneitä. Mooring köydet, perä laituriin. Veden korkeus muuttuu n 80 senttiä. Veneestä on mahdoton ( ainakin minun lyhytjalkaisen) päästä pois matalalla vedellä. Satama on hieno, erilainen. Ostoskeskus on pohjoisosassa osassa. Paljon veneily aktiviteetteja turisteille. Sinne kun saisi "talvipaikan" veneelle? Pyysin tarjousta veneelle.

Toivepaikka....

Olimme saaneet Peeriltä tehtävän: etsikää hänen isän baari ja viekää Peerin numero hänelle. Entinen bar Piilo, nykyinen Musakeidas löytyi mutta ovet olivat kiinni. Ohjelman mukaan klo 19 aukeaa, odotettiin klo 20 saakka. Ei auennut. Alamäkeen oli helppo valua takaisin satamaan. 

Nykyinen paikka...

Hyttysiä on ollut joka yö veneessä. Illalla niitä ei löydy, mutta kun pääsee makuulle on ensimmäinen jo purrut. Usein puremat ovat jaloissa tai sormissa. Nämä hyttyset eivät inise ja aamulla monen paukuran jälkeen löytyy ehkä yksi verta täynnä oleva itikka, toinen ei verta täynnä oleva. Varsinkin varpaissa ja sormissa olevat paukurat ovat kipeitä pitkään. Toinen ärsyttävä ötökkä on pieni mäkäräinen. Niitä tulee kymmeniä kerrallaan kannelle. Se puree lujaa eikä niitä meinaa huomata koska se on hiekanjyvän kokoinen. 

Perjantaina Eeva ja Jukka lähti kotiin. Oli kiva reissu heidän kanssaan. Erilaisia satamia, hiekkarantoja ja paljon kuumaa.