Atlannin rannoilla, nyt on lämmin

Muutaman ankkurilahden jälkeen oli sataman vuoro. Portimaoon saavuttiin ilta kahdeksalta. Matkaa tuli 80 mailia, aikaa meni 15,5 tuntia. Tuuli oli Sagresin niemeen saakka täydellinen, tuuli alle 6 mentiin 6,5 solmua. Sagresin niemen jälkeen tuuli voimistui, otettiin iso purje pois, ajettiin reivatulla keulapurjeella n 100 asteen tuulikulmalla 7-8 solmun nopeutta, max 10,1 kn.



Sataman toimistolaituriin ilmoittautumaan, onneksi se oli vielä auki. Paikka G55 löytyi kattien välistä. Ystävällista palvelua vaikka eivät ymmärtäneetkään mitään rekisteriotteesta joka kopioitiin. Samoin vakuutustodistus ja kaikkien passit. Jokainen oli poikki päivän aurinko- annoksesta,nukkumaan mentiin aika nopeasti.

Matkan Ensimmäinen aurinkoinen aamu herätti. Suihkuun joka oli matkan paras. Ei tarvinut painaa napista, ei laittaa rahaa ja veden lämpötilan sai itse valita, suihkusta tuli hyvin vettä. Melkein kaksi kuukautta oli ollut vaikka minkälaisia virityksiä. Aamun kahvi maistui hyvältä, leipä oli hyvää ja uunituoretta. Wifi toimi veneessä hyvin. Aurinko paistoi ja lähdettiin uimarannalle kävelemään Eevan kanssa. 

Kävelyn jälkeen ostettiin paikat uima-allas ravintolasta. Uima-altaan vesi oli sopivan virkistävää. Valkoinen sangria oli tosi hyvää. Oli ensimmäinen kerta kun matkalla otin aurinkoa. Lounaaksi tilattiin valkosipuli scampeja, valkosipulileipää ja ranskalaisia. Sopivasti syötävää ja herkullista. Täydellinen lomapäivä! 

Miehet pesivät veneen ja ajelivat kumiveneellä. Illalla mentiin taksilla Eevan kanssa kauppakeskukseen. Piti ostaa Eevan synttäreiden kunniaksi kesämekko. Ruoka-ja juomaostoksia tuli kärryllinen. Takaisin taksilla veneelle ja syömään rannan yhteen ravintolaan. Otin sipulipihvin. Ihan ok, mutta siinä ei ollut mausteita tarpeeksi. Satama maksoi 47€ yöltä. Ei ollut halpa, mutta parhaiten rahalle vastinetta. Portimaosta itään oli kuuluisia luolia joihin viedään veneillä turisteja, meidän masto ei luolaan mahtunut. 

Faron eteläpuolella on hiekkasaaria ja saarien välissä ankkurilahti jossa Karvasen Jarkko on ollut jonkin aikaa. Matkaa noin 40 mailia ja maisema muuttui. Saarella on muutamia asukkaita, taloja ja mökkejä vähän enemmän. Ensimmäistä kertaa ankkuri ei tarttunut kerralla, tuli vain salaattia. Toinen onnistui paremmin. Matalat osat lahtea oli täynnä katteja. Osassa ei taida olla asukkeja. Miehet lähti moikkaamaan Jarkkoa ja me tehtiin Eevan kanssa ruokavalmisteluja. Grillaamaan läheiselle hiekkarannalle. Tavaraa tuli paljon veneeseen. Jarkko otettiin vielä hinaukseen. Pimeä ja laskuvesi tuli liian nopeasti, syötiin pimeässä. Jälkiruoka jätettiin tekemättä. Ruokana oli kananuijia, salaattia, valkosipuliperunoita ja - leipää foliossa. Hyvää! 

Kotimatka olikin ikimuistoinen. Vesi laski kaksi metriä. Kumivenettä kannettiin kohti veneitä. Ranta ei ollutkaan hiekkaa vaan vesikasvia täynnä. Jalat upposivat kasviin joka oli mudassa. Kengät jäivät jumiin. Oli pakko ottaa ne pois mutta oli vaikea löytää niitä koska ne hävisivät kasvien ja mudan sisään. Muta roiskui jaloista takana kävelevän päälle. Jarkko veti oman veneensä nopeasti rantaan ja tuli sitten vetämään meidänkin veneen. Kiitos vielä kerran vetoavusta, mistä ihmeestä saa sellaiset voimat. Minä jäin kiinni kokonaan, piti pyyttää Jari viereen jotta ei olisi alkanut karhukävelylle. Otin jalan pois kengästä ja Jari etsi kengät. Onneksi oli pari lamppua mukana. Kasvien ja mudan joukossa oli kotiloita ainakin, toivottavasti montaa rapua ei kuollut jalkojen alle. Matka oli ehkä 400 metriä, tuntui ikuisuudelta. Perämoottori lähti onneksi käyntiin. Pyykkivuori jäi odottamaan aamua. Iholta mutaa huuhdeltiin pois pitkään. Olipa kokemus! 

Sunnuntai oli Eevan syntymäpäivä. Olimme varanneet alueen parhaimmasta ravintolasta pöydän. Varaus oli 15.30. Ravintola oli viereisellä saarella jossa ei ollut mitään muuta kuin se ja hiekkaa. Saarelle menoon sai ostaa paikan veneistä. Mutta eihän me sitä kyytiä tarvittu. Jarkko sanoi, että kumiveneellä sinne matka kestää 5 min. Lähdettiin jo kahdelta, sillä meidän kumivene ei kuitenkaan niin nopea ole... Aallot kasvoivat matkan edetessä. Oltiin laitetettu uikkarit päälle koska veden roiskumisen osasi arvata. Viilentävä suihku joka aallosta. Aallot kasvoivat ja vastavirta paheni. Tunnin menon jälkeen oli pakko tehdä jälkipäätös ja kääntyä takaisin. Etenimme noin 1,2 mailia ja 0,7 mailia jäi tekemättä. Veneellä tehtiin parhaat hampurilaiset ikinä. Illalla vielä käytiin hakemassa Jarkko kyytiin ja käytiin rannan ravintolassa pizzalla. Jari oli mennyt nukkumaan kun häntä väsytti niin kovasti päivän meno. Myöhemmin nostettiin kumivene valmiiksi kannelle. Aamulla oli aikainen lähtö klo 6.30.

Ankkurin nosto oli vaikein tähän mennessä, se ei inahtanutkaan. Monen yrityksen jälkeen se onneksi nousi, ihan mutaa täynnä ja salaatinlehtiä.Cadiz houkutti. Hieno, vanha kaupunki joka on Espanjan vanhimpia 1700-luvulta. 

Matkaa tuli satamaan 83 mailia ja kesti 14 tuntia. Oltiin jälleen Espanjassa ja kelloa käännettiin eteenpäin. Alkumatkasta ei tullut ollenkaan, sen jälkeen alle 10 m/s. Mentiin vaihdikkaasti. Satamakonttorissa oli onneksi vielä aukiolon jälkeenkin vielä päivystys ja päästiin valmiiksi laituripaikalle. Satama ja sen ympäristö on tylsä ja ruma mutta onneksi palvelut toimivat. Vettä suihkusta ja pyykinpesukone/ kuivausrumpu toimii. Kaupungin vanhaan osaan on noin kahden kilometrin matka. Vanhoja rakennuksia, historiaa ja tapasbaareja. Illalla päätettiin grillata. Jarin lehtipihvit ja nyyttiperunat odottivat kauan syöjäänsä kun grillin briketit eivät syttyneet millään. Kolmen tunnin jälkeen päästiin syömään ja saatiin hyvät m&m banaanit jälkkariksi. ( Nyt kyllä unohdetaan grilli hetkeksi) 

Ennustettu Kova tuuli saavutti meidät seuraavana päivänä kun palattiin uimarannalta veneelle. Vene oli hiekkajauhossa päältä ja sisältä. Tuuli 18 m/s eikä ollut epäselvää satamaan jääminen pidemmäksi aikaa. Illalla katsottiin elokuva, syötiin juustoja ja salaattia. Seuraavaksi aamuksi varasin meille tutustumiskäynnin sherry tilalle. Herätyskello piti laittaa soimaan. Taksi klo 9.10 ja kierros alkoi klo 10 läheisessä Puerto de Santa Marian kylässä. Osborne on tunnetuimpia sherryn ja brandyn valmistaja, meilläkin tunnetaan hyvin Veterano. Musta härkä on tunnusmerkki joita löytyy jättikokoisena teiden varsilta. Tuotteistaminen on tehty hyvin ja erittäin monipuolisesti vaatteista mukeihin, laukkuihin jne. Portviinitilalla tynnyriä käytettään kuusi vuotta. sherryssä 80 vuotta ja sitten se siirretään käyttöön laatubrandyille tai siitä tehdään Gibsonin kitara! 

Maistiaiskierroksen jälkeen käveltiin kuumassa kylässä, lämpö vain 36 astetta. Ei ole vielä tottunut kuumuuteen, nyt on vasta pari päivää ollut lämmin. Ostettiin kierros kylän ympäri hevosvankkureissa. Heppu oli ottanut kuvia ennenkin :) kuvia tuli ainakin 20 kierrokselta.

Meidän piti lähteä perjantaina mutta tuuliennuste jälleen estää. Tänään tuuli hiljenee ja kääntyy meille vastaiseksi se tuuleksi. Varasin siis kylpylään ajan. Sitä ennen käydään uimassa meressä ja syödään tapaksia. Huomenna matka jatkuu moottorilla 65 mailia Gibrattarille, tuulta ei ole. Tulossa on Afrikasta helle, luvattu on jopa 50 astetta Välimerelle. Miten ihmeessä sellaisessa lämmössä voi olla jos ei edes tuule?