Espanjan hiekkarantoja ja Porto

Corunan sataman jälkeen teki mieli ankkuriin ja uimaan. Ensimmäinen ankkuripaikka löytyi Cormesta pohjoislahdesta, Manta oli ollut siellä 2013. Ilma ei suosinut mutta rannassa toki käytiin ihmettelemässä ja grillaamassa. Matala ranta jätti kumiveneen kauaksi, onneksi oli neljä kantamassa venettä. Vuorovesi vaihtelu on 3,5 metriä. Ankkuri laitettiin vähän turhan lähelle rantaa ja yöllä piti käydä katsomassa ollaanko jo pohjassa. Uimavesi on kylmää, vain 15,4 asteista. Kukaan ei uinut. 

Aamulla kohti seuraavaa rantaa. Paksu merisumu oli koko matkan, jopa tutkaa käytettiin matkalla kun ei meinannut edes veneen keulaa nähdä. Finisterren lahdesta löytyi Ensenada del Sardineiro. Itäpuolisessa lahdessa ei ollut ketään muita kuin me. Muut veneet olivat pienen kylän edessä. Meidän lahden rannalla oli hotelli, kauppa ja baari. Jari kävi tutustumassa rannan tarjomaan kumiveneellä.

Pilvistä ja viileää, aamulla matka jatkui klo 7. Gastit nostivat ankkurin ja me saatiin nukkua. Miten veneessä normaali 8 tuntia yöunta ei meinaa riittää millään?

Edelliset päivämatkat olivat n 40mailisia, seurava oli meillekin tuntematon paikka, matkaa 65 mailia lintusaareen joka oli ollut joskus kokonaan luonnon suojelualuetta. Islas Cies, Arena das Rodas oli iso hiekkaranta. Suurin osa tulee saarelle laivoilla, ovat päivän rannalla tai patikoimassa pitkin saarta.

 Saarella on myös telttailualueet. Toisessa sai ostaa teltan pedattuna ja toiselle sai mennä oman teltan kanssa, omalle ruudulle joka oli merkitty. Illalla menimme rannan kivipöydälle syömään, ruokana oli kanakasvisvartaita. 

Toisena päivänä käytiin viereisellä saarella joka on hiekkarantaa lukuun ottamatta täysin kielletty. Kulkukin olisi ollut haastavaa, hurjia korkeuseroja. Illalla " omalle hiekkarannalle" grillaamaan hampurilaiset. Lokit vartioivat tiukasti meitä.

Seuraava ankkurilahti löytyi vain 8 mailin päästä Baionasta. Päivällä syötiin maailman parhaat pizzat kävelykadulla. Ensin otettiin vain puolikkaat, mutta kun kaikki on täydellistä, piti ottaa vielä toiset. Ohut rapea pohja...pizza oli uunissa vain 3 minuttia. Liukastuin veneen portaissa ja iso varvas vääntyi- tuli mustaksi (linkutusta edessä). Illalla syötiin juustoja ja leikkeleitä paikassa johon ihastuttiin edellisellä kerralla.

Portoon Portugaliin 65 mailia. Takatuuli pohjoisesta n 10 m/s ja nopeasti oltiin perillä. Autopilotti hoiti jälleen tehtävänsä. Edellisellä kerralla oltiin Porton lähellä satamassa Leixoksessa, rahtilaivasatamassa joka oli ehkä rumin satama ikinä. Douro joen varrelle oli tullut uusi satama 2012 joka ei ollut halpa 44€/yö. Suihkut ( seinät homeessa) olivat ainoa miinus, muuten kaikki asiallista ja ystävällistä. 

Porto on kaunis, kuvat puhukoot puolestaan.

Satamasta saatiin ilmainen esittely/kierros portviinitilalle.

Rannan ravintolasta oma tasting kierros 5€ Dow’s tuotteilla.

Kaksi kerroksinen silta houkutteli yleisön kannustamana paikallista nuorisoa hyppäämään jokeen

Seppo ja Sirpa oli mukanamme neljä viikkoa. He lensivät Amsterdamiin juhannusaattona ja lähtivät torstaina Portosta Lissabonin kautta kotiin. Matkaa tehtiin arviolta 1000 mailia tuona aikana. Viimeisillä Espanjan saarilla päästiin hiekkarannalle grillaamaan, syötiin ravintoloissa 1/3 ruokailuista. Ilmat ovat poikkeukselliset. Pohjoistuuli, pilvistä, kylmää- paikalliset ovat ihmeissään. Porton portviiniopas kertoi, että aurinkoisia rantapäiviä on ollut vain muutama. Lämpö on mennyt Suomeen, kertoi Marinan täti kun oli katsonut uutisista Helsingin Presidenttien tapaamista. Poikkeuksellinen tuuli on vienyt meitä lujaa yhden purjeen taktiikalla eteenpäin. Onneksi ei olla menossa pohjoiseen päin! Vastatuuli ja ja nämä jättiaallot tekisivät matkasta mahdottoman. 

Marina Portosta perjantaina kohti Cascaisia ja ankkurilahteen. Nopea matka jälleen klo 12 lähtö ja perillä oltiin seuraavana päivänä klo 16, matkaa 160 mailia. Loppusuoralla nopeus enkka 11,9 solmua. Tuuli oli 15, sen jälkeen reivattiin keulapurjetta kun minäkään en pystynyt vääntämään ruoria oikeaan suuntaan.

Jukka ja Eeva tulee tänään sunnuntai iltana veneelle. Matka jatkuu kohti Gibrattaria, meille tuntemattomia vesiä, satamia ja hiekkarantoja kohti. Lämpötila tulee varmasti nousemaan kun päästään pohjoistuulelta suojaan. Siitä lisää seuraavassa osassa.