Atlannin Portugalia

Cascaisin jälkeen kaikki tulevat satamat ovat meille uusia. Vihdoinkin jotain uutta ihmeteltävää. Lämpötilan pitäisi kasvaa etelää kohti mennessä. Varsinkin vesi on ollut hyisen kylmää noin 15 astetta. Siivosimme venettä koko päivän uusia matkalaisia varten, piti tehdä samalla inventaario olemassa olevasta varastosta. Jukka ja Eeva tuli junalla Lissabonista. Sinne he tulivat koneella Marseillesta. Juna-asemalta käveltiin kävelykadulle jossa oli yksi italialainen ravintola. Tämä kaupunki on täynnä kala- ja italialaisravintoloita. Söimme pizzat jotka eivät todellakaan päässeet top 10 joukkoon. Olimme jättäneet kumiveneen kalastajien laiturille. Isot painavat laukut ja neljä kyydissä, moottori ei lähtenyt käyntiin! Tämä oli jo toinen kerta kun moottori ei toimi pimeässä. Onko sillä pimeänpelko vai kosteus ongelma? Soutaminen oli hieman haastavaa, piti varoa kalastusveneiden mooring köysiä. Olisi ollut hauskaa katsoa menoa ulkopuolisen silmin; yksi soutaa takaperin, toinen omituisella asennolla moottorin vierestä takaponttoonilla, yksi keulassa varoo, että vesi ei tule keulasta sisään, yksi nykii perämoottorin käynnistysnarua. Puolessa matkassa moottori onneksi käynnistyi. 

Cascaisista löytyi muutama paikka jossa en ollut käynyt aiemmin: Puisto ja linnoitus satamassa. Käytiin kaupassa Jumbossa ja tultiin kuorman kanssa taxilla kumiveneelle. Miehet veivät ostokset veneelle ja Eevan kanssa me metsästettiin rannasta sopiva ravintola. Tällä kertaa olisi voinut syödä lähes kaikki listan annokset.

Tiistaina nostettiin ankkuri ja kohti sataman tankkauslaituria: dieseliä, bensaa, kaasua ja vettä piti saada. Odotettiin reilu puoli tuntia omaa vuoroa kun ensin tankkasi englantilainen moottorivene 2000 litraa. Sitten ihmeteltiin vettä. Satamatoimistolla oli vesihana laiturilla mutta siitä ei tietenkään voinut ostaa vettä. Piti ostaa 6 tunnin päiväpaikka laiturista. Onneksi meidän veneen tiedot oli tallessa mutta piti uusi veneen vakuutustodistus kopioda ennen kuin sai nimetyn paikan M3. Joka tietysti oli mahdollisimman kaukana, pienten veneiden laiturissa. Samasta laiturista löytyi vene Pietarsaaresta. Porukka oli menossa arkkiin ja jatkavat vielä New Yorkiin menevään arkkiin. Kello 12 hommat oli hoidettu, aikaa meni kaksi tuntia. 

25 mailin päässä oli Sesimbran kalastuskylä. Upea purjehduskeli: tuuli 7 m/s, tuulikulma 120. Paremmin ei oli voinut mennä. Tietysti loppusuoralla jälleen tuuli olikin 13-15m/s, otettiin keulapurje pois. Enkka 10 solmua- Jukan aktiiviloma oli alkanut. Pelkällä isolla aallonmurtajalle saakka seiskaa, sitten vasta tuuli hieman himmasi ja purje laskettiin. Ankkurointi onnistui kerralla 6 m syvyyteen mooringissa olevien veneiden taakse. 

Lasissa tuliaiset Ranskasta, Pastista.

Tuuli osui veneeseen ja oltiin taas kuin karusellisssa, vene meni edestakaisin. Ankkurissa oli meidän lisäksi vain yksi puolalainen purjevene. Kumivene dinkylaituriin ja kävelylle kylälle. Kauniita kapeita katuja, ihan älytön määrä ravintoloita joissa oli yhteinen nimittäjä: kala. Lähes jokaisen ravintolan ulkokyljessä oli hiiligrilli. Mekin menimme kalaa syömään. Doradoa grillattuna, aivan mielettömän hyvää. Tähän saakka tuo kala on ollut kuivaa, pannulla paistettua. Nyt ihan erilaista. Talon valkoviini hanasta 1 litra 10€, vähän kuplivaa. Sekin oli hyvää! Kumivene odotti laiturissa ja ihme- tällä kertaa kone lähti käyntiin vaikka oli pimeä.

Sines oli seuraavan päivän kohde. 33 mailia etelään Vasco de Gaman kotikaupunkiin. Öljy- ja kaasu tankkerit odottivat vuoroaan lahdella. Onneksi aallonmurtajan takana oli muutakin. Pienvene satama ja kalastusveneet lahden päissä ja keskellä meille tila ankkurointiin. Lahdella oli erilaisia ankkuroitsijoita. Varsinkin katamaraaneilla on isoja ongelmia saada ankkuri pysymään. Meillä ankkuri otti kerralla jälleen kiinni. Kierrettiin lahti kumiveneellä etsien laituria johon jättää kumivene. Ei ollut, piti ajaa hiekkarannalle. Hyvä rantautuminen ilman taka-aaltoa. Minäkin pääsin kaatumatta rantaan. 

Kylä löytyi mäen päältä. Kylässä oli menossa maailman musiikin festivaalit. Google kertoi, että esiintyjiä oli suomestakin klo 02 yöllä. Tuli joiku musiikkia ainakin tunisiasta, marokosta ja intiasta. Ei ihan oman makuun sopivaa musiikkia. Hippejä oli ranta täynnä. Heti kun pääsimme kumiveneellä rantaan tuli yksi ihastelemaan venettä. Upea, olen asunut tuollaisessa... Pelotti jättää vene hiekalle. Onkohan sitä enää kun pääsemme takaisin? Me mentiin Ylös mäkeä- festariporukka valui rannalle linnan esiintymispaikalta. Jarilla oli kiire löytää jälleen sikarikauppa. Sikarilakko on keskeytynyt...Suosituimpiin ravintoloihin oli jonot. Tällä kertaa meitä houkutteli festari alueen Böner kebab. Oli hyvää lammaskebabia. Löytyi myös Gt- baari Black Pig nimeltään- hyvää ja kallista. Rannan toisessa päässä oli menossa ruokamessut. Noin 30 ruokamyyjää tarjosi tuotteitaan. Ostettiin madeiralaista valkosipulileipää ja Pontza viinapaukut.

Musiikki jatkui läpi yön. Klo neljä miehet nostivat kumiveneen kannelle ja lähdettiin kohti Faroa. Yön viimeinen esiintyjä aloitti klo 4.30. Matkaa edessä 84 mailia.