Sardinian etelärannikolla

Perävetolaitteen öljy ja vesi oli sekaisin ja niin mekin sen huomattua. Eikö tämä matka voisi muuttua jo hyväksi kesäksi? 

Lauantaina käytiin satamakonttorissa kysymässä telakasta. Huonolla englannilla Antoi Mattein numeron, soitti hänelle ja antoi toivoa, että päästään telakalle. Maanantaina piti soittaa uudelleen. Sunnuntaina Outi ja Christer tulivat ensimmäistä kertaa purjeveneelle matkalle. Pieni liplatus yöllä nukutti kuulemma hyvin. 

Maanantaina tuli vastaus, että vetolaitteen tiivistesarja on löytynyt Cagliarista. Pääsemme tiistaina telakalle. Maanantaina käveltiin vastarannalle niemen toiselle puolelle. Ostettiin tapaspöytä tarvikkeet rannan pikku kaupasta. 

Illalla vielä käytiin uimassa sataman viereisellä rannalla.

Tiistaina odoteltiin viestiä ja kun sitä ei tullut, lähetin viestin Matteille saadaanko tulla jo. Joo tuli vastaus. Päästiin hyvin nostopaikalle.

Lupasivat työn olevan valmis lounaan jälkeen. Niimpä mentiin baariin ja suihkuun joka toimi vain 2€ kolikolla. Vesi lämmintä ja sitä tuli sopivasti kun muisti stopata suihkun välillä. Suunniteltiin jo kauppaan lähtöä kun tuli viesti, että vene on valmis. 

Uusi potkuri laitettiin paikoilleen Samalla kun vetolaitteen tiivisteet vaihdettiin. 

Veneen ylös nosto maksoi 1034€ osien kanssa. ( Potkurihan oli tuotu kotoa 1800€) Satama maksoi 40€/yö. Olipa upea muutos vanhaan uudella potkurilla, Jari oli kuin hurmiossa ja testaili laiturissa köysissä moottorin kuohuja. Illalla tilattiin taksi ja ajettiin Villasimiuksen keskustaan kauppaan. Valikoima ei ollut täydellinen Coopissa niimpä haettiin puuttuvat viereisestä marketista. Taksi ajoi laiturin päähän hienosti 25€/ suunta.

Seuraavana aamuna ysin jälkeen tankkaamaan, diesel yli 2€/ litra. Lähdön jälkeen Jari huomasi, että vettä ei tule tarpeeksi pakoputkesta. Missä vika? Kaulapurje auki, onneksi oli tuuli takaa. Kone sammutettiin, Jari ja Chrisse hommiin. Vetolaitteen meriveden suluista sisään sähkömiehenvaijeri , rassausta putkeen ja jotain roskaa, simpukoita, heinää lähti pois. Ajan saatossa niin käy ja olisi ollut hyvä putsata se jo aiemmin. Moottori kävi sen jälkeen hyvin. Päästiin purjehtimaan ja nähtiin pari delfiiniä.

Ensimmäinen ranta löytyi meille Pulasta. Noran rannalle päädyttiin seuraavana aamuna kävelylle kohti vanhaa linnoitusta ja baarissa piti taas tietysti käydä. 

Outi ja Chrisse kävi joka aamu uimassa ennen aamiaista. Chrisse on kova puuhamies ja huolti meidän vessan, saranoita jne. Chrisse teki myös ateriat. Oli ruhtinaallista syödä toisen tekemää ruokaa monta päivää. 

Grillaamaan päästiin Guardia Mannan rannalla. Siellä viihdyttiin kolme päivää eri rannoilla käyden kumiveneellä. Aiheutettiin pahennusta soittamalla lempikappaleita lujaa päivällä ja toisena grillauspäivänä kun paikallinen tuli sanomaan, että ei saa grillata, vaarallista. Kerättiin kamat kasaan ja tehtiin ruoka uunissa. 

Cagliariin ajettiin vesisateessa, harvinaista. Perillä Marina del Solessa ei satanut vaan oli helle. Satama näytti samalta kuin 2019, sindbad henkinen paikka. Satamamaksu 28€/yö, vesi ja sähkö kuului hintaan mutta roskat maksoivat 60 cnt/kilo. 

Käveltiin keskustaan, sinne vei uusi rantabulevardi. 

Pientä syötävää

Upean väriset kukat

Yhteinen viikko loppui maanantai aamuna kun vieraiden piti lähteä kotiin. Me pestiin kone pyykkiä sataman koneessa, kesto 4,5 tuntia. Pyykit piti laittaa sisälle veneeseen kuivumaan kun oli kostea ilta/ yö. Aamullakaan ne eivät olleet kuivuneet ja laitettiin aurinkoon loppukuivaukseen. Tilattiin taksi kohti carrefour kauppaa. Ajoi jälleen kuin hullu, 50 alueella 106km/h. Flamingoja oli paljon lahdella mutta vilahtivat ohi lujaa. Ostettiin viikon tarpeet ja Jarille nikotiinisuihketta 98€/2 kpl. Taksi maksoi 20€/suunta. 

Matkan suunnittelua

Aamulla kohti Porto Pinoa jossa oltiin myös 2019. Loppumaileilla oli kova sivutuuli joka meinasi kaataa venettä kun ei jaksanut reivata. Hermot meni ja menin lakkoon! Ilo purjehtimisesta menee kun vinkuu liikaa. Ankkuri piti puuskissa. Kovan tuulen uhka säätiedotuksissa Pisti meidän liikkeelle aamulla ja ajettiin poukamaan joka piti olla tuuleton Calasettan lähettyvillä. Hiekkaan ankkuri, siellä oli muitakin. Vähitellen muut lähtivät ja me jäätiin ihmettelemään tuulta joka tulikin pohjoisesta. Ei menty rantaan, pelättiin ukkosta jonka piti tulla. Ei tullut. Seuraavana päivänä saatiin vihdoin vene veteen ja vietiin roskat rannan lajitteluun. Rantaa siivottiin meriheinästä traktoreilla. 

Käytiin uimassa ja pestiin uudella merivesishampoolla. Oli hyvä

Ollaan menossa kohti maailman kauneimpia rantoja (?). Sardinian pohjoisosassa ne pitäisi olla. Seuraava etappi kohti sitä oli Porto Flavia. Entinen kaivos ja luolat houkutteli. 

Käytiin rantabaarissa kumiveneellä. Kumivene jätettiin läheiselle rannalle, kiivettiin ylös rinnettä. Takaisin ei olisi päässyt kuin liukumalla. Baarista yksi kallis hampurilainen ja kalliit juomat. Pettymys! Takaisin mentiin vähän pidempää reittiä, aallokko oli kasvanut, vähän kastuttiin, lenkkarit varsinkin jotka otettiin kiipeämistä varten. Muut veneet lähtivät pois. Aallokko esti meitä lähtemästä luolia katsomaan. Ajateltiin…jos aamulla. Yöllä tuuli kääntyi ja svelli alkoi. Ei sitten nukuttu kuin lyhyitä hetkiä. Teki mieltä lähteä etsimään parempaa. 

KanaPizza tehtiin itse kun sitä ei saanut ravintolasta

Capo s.Marco Siniksessä oli ensimmäinen poijupaikka. Navily kertoi, että pitäisi maksaa mutta viimeinen kommentti oli, että on ilmainen. Ensin ajateltiin, että mennään isolle rannalle lahden pohjukkaan mutta vesi ei muuttunut ihanaksi vaan oli vihreää, pohja ei näkynyt. Ajettiin takaisin luonnonsuojelualueelle. Onneksi kello oli jo 15 ja joku paikallinen moottorivene lähti ja saatiin poiju. Vähän myöhemmin lähti melkein kaikki muutkin. Yöksi jäi neljä venettä.