Kauden päätös
Leucaan oli helppo mennä. Päästiin bensalaituria vastapäätä. Leuca on tunnettu rantaluolistaan, sinne meni kymmeniä veneitä päivässä. Kaupunki on tunnettu myöskin villoistaan jotka ovat kaikki uniikkeja, upeita taloja. Rannikolla on korkea majakka ja sinne vievät Mussolinin portaat 270 askelmaa. Satamassa oltiin yhden aikaan, matkaa tehtiin 26 mailia. Heidi ja Hanna tulivat junalla-bussilla Roomasta reiluksi viikoksi matkalle mukaan.
Ensin lähdettiin etsimään kauppaa. Se löytyi noin puolen kilometrin päästä. Erikoinen kauppa ja tosi
kalliita viinejä. Aamiaistarvikkeet, vettä jne löytyi onneksi. Satama maksoi 53€ yöltä. Lähellä oli
pizzeria jonka uuni lämpesi ja avautui klo 19. Sieltä tilattiin kaksi pizzaa ( olivat perhepizza kokoa). Pimeä tuli ja mentiin tähtien kanssa uinnille läheiselle laiturille huuhtomaan pois päivän hiet. Vesi oli +30,4˚, ei tarvinut palella.
Toisena päivänä taas ikävät- hikiset hommat, ensin eli kaupassa käynti. Mentiin toiseen kauppaan joka oli vieläkin antiikkisempi kuin edellinen. Sen hyvä puoli oli kalatiski. Otettiin 1,3 kg dorado. Myyjä paloitteli kalan ja paistoi palat valmiiksi ( syötiin lounaaksi veneellä) Viinit olivat yhä kalliita ( yli kympin pullo) normaalisti viinit maksavat 3-5€ ja nyt oli pakko tyytyä tölkkiviiniin 1,30€. Spriteä lisäksi.. Tästä kaupasta ei löytynyt mitään pakattua lihaa joten oli pakko taas mennä siihen toiseen kauppaan. Huh, miten hikinen reissu. Heti uimaan kauppareissun jälkeen. Kun ilta alkoi hämärtää lähdettiin taksilla majakalle. 10€ hinnalla oli ihan kiva päästä nopeasti kohteeseen.
Käveltiin alas mussolinin portaat ja ranta " pitkospuut". Vastaan tuli kettu vai kojootti vai laiha koira. Se odotti keskellä kolkua eikä pelännyt ennen kuin takaamme tuli perhe meluavien lasten kanssa. Kuva otuksesta ei onnistunut. Etsittiin ravintolaa ja löydettiinkin puskasta idyllinen paikka, ihan täynnä, olisi pitänyt odottaa pöytää 30 min. Ei jaksettu odottaa, eteenpäin ja viimein oltiin taas sataman lähettyvillä. Mentiin rannan kaksi kerroksisen ravintolan yläkertaan. Näytti hyvältä vaan eipä ollut. Otin pasta carbonaran, se oli suolaista ja pippurista, pasta oli raakaa, ei ollut kermaista vaain harmaata liisteriä. Heidi otti simpukat ja ranskalaisia. Perunat tuli minuutin päästä tilauksesta, niissä ei ollut suolaa. Simpukat oli hyviä. Hanna otti tonnikalaa. Kala oli ihan raaka ei medium ja ilman mausteita. Minä valitin ruoastani saimme jälkiruoat ilmaiseksi. Valittaminen on vaikeaa koska
palautetta ei osata ottaa vastaan, vaan loukkaannutaan.
Aamu lähtö klo 6. Edessä 70 mailia kohti Crotonea. Matka meni hyvin purjeilla, sivutuulessa. Tuuli
loppui noin 3 tuntia ennen kuin päästiin luonnonsuojelualueelle Crotonen pohjoispuolelle. Valittiin ilmainen poiju. Oli 5 metriä vettä ja pohja kivenlohkareita. Vesi oli yhä lämmintä, uiminen oli
helppoa, paljon musta rengas pyrstössä kaloja ja ruskeita pienempiä kaloja.
Aamupäivällä päivällä vaihdettiin paikkaa Crotonen kylän viereen, jälleen poijuihin, matka 12 mailia. Moottoroiden matka koska akut tarvitsivat virtaa. Sataman suojasta huolimatta aallot ja tuuli tulivat ja vuoristorata poijussa oli ärsyttävä. Oli kuuma ja tuulessa oli hyvä olla. Oli vaikea päästä veteen uimaan ja ylös. Yö oli vieläkin ärsyttävämpi, ei nukuttu paljoa.
Pöytämme numero oli 148, ihan viimeisimpiä alueella ( n 600 tuolia). Kesti ikuisuuden ennen kuin kukaan tarjoilijoista uskalsi puhumaan englantia, olisiko ollut 10. joka
uskalsi jäädä yrittämään. Pizza oli loppu! Juuri kun suu maistoi jo maun, vaihtoehto ....2,5€ nakkiperunat ja lihavati 10€. Roseviini pullo 12€. Kello oli yli 23 kun ruoka tuli. Vieressä odotettiin
vielä pizzaa.
Seuraavana aamupäivänä Heidi ja Hanna lähti rannalle ja me Jarin kanssa pestiin vene, Varattiin talvipaikka Marina del Solesta Licatasta ja ostettiin lentoliput kotiin. Samalla Jari huomasi, että alavantista oli yksi säie poikki. Rahan menoa ei voi mikään estää, vaihto odottaa talvea. Eilisestä illasta viisastuneena varattiin rantaravintolasta pöytä klo 19. Käytiin rannan pikkuisessa kaupassa ja tilattiin toimitus veneelle, ostokset 180€. Käytiin uimassa jotta edes pienen hetken olisi hyvä olla. Klo 19 pizzaa sai tilata ravintolasta mutta kaikki punaviinit olivat loppu. Rannan ohi meni kävelytapahtuma ja iso osa pöydistä odotti sivussa että kävelijät menevät ohitse. Nyt saatiin sitä
odotettua pizzaa, ainakin melkein. Paikassa sai tilata 1/2 metrin pizzan tai metrin pizzan.
Kello 6 lähtö jälleen koska matkaa edessä 76 mailia kohti Ripostoa. Päätettiin jättää ankkuripaikka väliin kun tuuli olisi osunut sinne ja svelliä ei vaan enää kestä. Matka oli todellakin vaihteleva. Ensin tuuli ( 2.reivi) sitten tuuli loppui, kääntyi vastaiseksi. Tikkailtiin aaltoja vastaan moottoripurjehtien. Sitten hetken purjeilla ( ei reiviä)kunnes kuului omituiset kolahdukset. Ei kai vaan! peräsimen laakeri oli irti! Purjeet pois. Jari meni nostamaan peräsintä alapuolelta ja minä kiersin lukitusrenkaan
paikoilleen. Matka jatkui onneksi.
Tuuli loppui kääntyi suuntaa monta kertaa. Messinan salmen virta, aalto ja tuuli olivat erikoiset eikä purjehtimisesta tullut mitään. Loppumatkalla otettiin purje pois kun purjetta ei saanut vetämään millään. Pimeä laskeutui kun olimme satamassa. Marineero sanoi, että pimeällä ei voi tulla kun kaikki on vaikeaa. Se oli helpoin osuus matkasta. Etna on vieressä, savu näkyi koko päivän. Onhan se korkea 3400 metriä. Illalla laitoin viestejä viinitilalle joka on lähellä, jospa päästäisiin sinne seuraavan päivänä.
Aamupäivällä tilalta ei kuulunut mitään niin soitin sinne. Hän Ei ollut saanut postia. Päästiin kuitenkin tastingille 10€ ja otettiin full menu 20€. Tein töitä aamupäivän ja taksi varattiin rannan toimistolta. Ystävällisessä palvelussa on puolensa mutta siitä saa maksaa. Normaalisti kuulemma kuljettaja odottaa, hinta 50€ tunti. Me meinattiin syödä niin silloin maksumme olisi ollut 15.30-19.30, aika kallista. Juttelin kuskin pomon kanssa ja neuvottelimme mitä
tehdään. Lopulta otettiin pelkkä meno 70€. Jari oli jo luovuttamassa ja hyppäämässä ulos autosta. Tila Gambina vini on korkealla Etnan juurella 800 m merenpinnalta. Kapeat mutkittelevat tiet veivät perille, oltiin myöhässä. Sisällä meitä odotti kausityöntekijä Julia, suomalainen . Oli kiva kuulla suomeksi jutut. Yleensä ryhmässä on parikymmentä mutta nyt oltiin vain me. Kivaa ja hyvää..
Seuraavana päivänä piti minun jatkaa töitä ja työvuorolistaa. Heidi ja Hanna lähtivät taas rannalle, lupasin olla kahdelta valmiina. Sen jälkeen lähdettiin seikkailulle Taorminaan. Bussi meni harvoin sinne ja piti odottaa tunti seuraavaa kun vihdoin saimme selville mistä se meni ja miten se maksetaan. Noin tunnin matka ylös kukkulalle, upeat näköalat matkalla. Muilla autoilla on vähän tilaa kun iso ( ja tyhjä) bussi meni serpentiiniä ylös. Mentiin gondoli hissillä alas meren rannalle. Kello oli viisi ja kaikki jonottivat rannalta hissiin. Jono oli pitkä ja niin meidän jano joten mentiin odottamaan baariin. Sen jälkeen hieman lyhyempään hissijonoon. Aivan upea ravintola löytyi sattumalta pääkadun varrelta. Paras ruoka tähän mennessä, tonnikalaa. Lisukkeeksi otin erikseen tomaattipastan.
Myöhästyttiin viimeisestä junasta. Otettiin bussi juna-aseman lähelle alas Naxokseen 1,80€/hlö ja sieltä kysyttiin ravintolasta taxia. Tarjoilija vinkkasi miehelle jolla ei ollut taxia mutta oli halukas ajamaan meidät 40€ hinnalla Ripostoon. Reitti meni kujia, rantapolkuja ja suljettuja teitä mutta onneksi päästiin perille.
Heidi ja Hanna lähtivät seuraavana aamuna. Niin piti meidänkin jatkaa matkaa mutta vastatuulella se ei onnistunut. Lähdettiin Jarin kanssa Taorminaan bussilla. Ehdittiin junaan jne. Onnistunut retki.
Eteenpäin matka jatkui perjantaina kohti Syracusaa. Matka meni osittain purjehtien, tuuli sivusta, 40 mailia. Ankkuri laskettiin 6 metrin syvyyteen. Lahti oli vihreä, pohjaa ei näkynyt. Yö meni mukavasti, ei svelliä. Kaupunki käytti isolta mutta ilma oli yhä niin kuuma ettei mikään houkuttanut. Ensimmäistä kertaa oli niin kuuma, että nukuin ulkona.
Lauantaina eteenpäin 28 mailia Sisilian eteläisimpään niemeen, hienoon lahteen. Vettä 5 metriä, pohja näkyi. Uimarantaa koko lahti paitsi siellä missä ei ollut kalastusveneitä. Oltiin kaksi yötä. Raaskittiin jopa laskea kumivene veteen ja käytiin rannalla kävelemässä ja uimassa.
Maanantaina herättiin seitsemältä ja lähdettiin kohti veneen talvipaikkaa. Luvassa oli lähes tyyni päivä, tuuli vaihtelevalta suunnalta. Totuus oli: Tuuli oli vastainen koko päivän. Onneksi alle 6 m/s, aaltoa vastaan, joten vauhti oli hidas mutta päästiin eteenpäin. Ensin ajattelimme mennä ankkuriin jollekin Licatan lähelle mutta loppumatkasta oli mitta täynnä veneilyä sekä moottorilla ajamista ja Jarilta tupakat loppu, joten menimme suoraan satamaan. Matkaa tuli 67 mailia, perillä oltiin 21.30. Mukava marineero ohjasi paikalle ja auttoi kiinnittymään. Oltiin vihdoin perillä. Kolme aikaa tehdä huollot ja siivoukset. Perjantaina lähdetään kotiin ja töihin. Loma on tehnyt tehtävänsä, oikein kiva mennä kotiin.
Moottoritilaan on alkanut tulla vettä öljyn lisäksi. Jari on yrittänyt selvittää vuodon aiheuttajaa. Veden määrä on lisääntynyt. Nyt on poissuljettu makea vesi: vesi ei tule tankkauksesta eikä veneen pesusta. Merivesisuodattimen putki otettiin irti ja käännettiin, siitä ei löytynyt reikää. Klemmarit vaihdettiin, eikä se auttanut.
Tänään torstaina tuli hyvä myyjä viereiselle veneelle ja Jari teki kaupat huolloista. Saa nähdä miten käy. Me lähdetään kotiin huomenna aamulla.
Lähdettiin kauppaan
kalliita viinejä. Aamiaistarvikkeet, vettä jne löytyi onneksi. Satama maksoi 53€ yöltä. Lähellä oli
pizzeria jonka uuni lämpesi ja avautui klo 19. Sieltä tilattiin kaksi pizzaa ( olivat perhepizza kokoa). Pimeä tuli ja mentiin tähtien kanssa uinnille läheiselle laiturille huuhtomaan pois päivän hiet. Vesi oli +30,4˚, ei tarvinut palella.
Toisena päivänä taas ikävät- hikiset hommat, ensin eli kaupassa käynti. Mentiin toiseen kauppaan joka oli vieläkin antiikkisempi kuin edellinen. Sen hyvä puoli oli kalatiski. Otettiin 1,3 kg dorado. Myyjä paloitteli kalan ja paistoi palat valmiiksi ( syötiin lounaaksi veneellä) Viinit olivat yhä kalliita ( yli kympin pullo) normaalisti viinit maksavat 3-5€ ja nyt oli pakko tyytyä tölkkiviiniin 1,30€. Spriteä lisäksi.. Tästä kaupasta ei löytynyt mitään pakattua lihaa joten oli pakko taas mennä siihen toiseen kauppaan. Huh, miten hikinen reissu. Heti uimaan kauppareissun jälkeen. Kun ilta alkoi hämärtää lähdettiin taksilla majakalle. 10€ hinnalla oli ihan kiva päästä nopeasti kohteeseen.
Isompien veneiden edessä pikku Chiara
palautetta ei osata ottaa vastaan, vaan loukkaannutaan.
Aamu lähtö klo 6. Edessä 70 mailia kohti Crotonea. Matka meni hyvin purjeilla, sivutuulessa. Tuuli
loppui noin 3 tuntia ennen kuin päästiin luonnonsuojelualueelle Crotonen pohjoispuolelle. Valittiin ilmainen poiju. Oli 5 metriä vettä ja pohja kivenlohkareita. Vesi oli yhä lämmintä, uiminen oli
helppoa, paljon musta rengas pyrstössä kaloja ja ruskeita pienempiä kaloja.
Aamupäivällä päivällä vaihdettiin paikkaa Crotonen kylän viereen, jälleen poijuihin, matka 12 mailia. Moottoroiden matka koska akut tarvitsivat virtaa. Sataman suojasta huolimatta aallot ja tuuli tulivat ja vuoristorata poijussa oli ärsyttävä. Oli kuuma ja tuulessa oli hyvä olla. Oli vaikea päästä veteen uimaan ja ylös. Yö oli vieläkin ärsyttävämpi, ei nukuttu paljoa.
Seitsemän jälkeen oli valmis lähtemään Rocca Ionicaaan. Se oli meille tuttu menomatkalta, siellä tankattiin. Huonon yön jälkeen oli sataman suoja haluttu. Matkalla näkyi metsäpalo. Helikopteri ja lentokone kävi hakemassa vettä merestä sammutusta varten. Puun tuoksu ja harmaa savu laskeutui vuorilta merelle. Matkaa tuli 45 mailia. Satamahemmot oli erittäin kohteliaita. Madam sitä ja tätä :) Satamamaksu 44€/yö.
Satama on iso ja korkea aallonmurtaja suojasi eteläistä tuulta. Suihkut ja wc olivat huonoimmat tällä matkalla. Käytiin uimassa rannalla sisäänajon vieressä. Ranta ja syvällä vedessä oli hiekkaa, vesiraja oli kiveä. Rannan ravintolan viereen tehtiin isoa ravintola- aluetta pöydillä. Varattiin pöytä klo 21. Oli pimeää eikä rannan lamput toimineet .
uskalsi jäädä yrittämään. Pizza oli loppu! Juuri kun suu maistoi jo maun, vaihtoehto ....2,5€ nakkiperunat ja lihavati 10€. Roseviini pullo 12€. Kello oli yli 23 kun ruoka tuli. Vieressä odotettiin
vielä pizzaa.
Seuraavana aamupäivänä Heidi ja Hanna lähti rannalle ja me Jarin kanssa pestiin vene, Varattiin talvipaikka Marina del Solesta Licatasta ja ostettiin lentoliput kotiin. Samalla Jari huomasi, että alavantista oli yksi säie poikki. Rahan menoa ei voi mikään estää, vaihto odottaa talvea. Eilisestä illasta viisastuneena varattiin rantaravintolasta pöytä klo 19. Käytiin rannan pikkuisessa kaupassa ja tilattiin toimitus veneelle, ostokset 180€. Käytiin uimassa jotta edes pienen hetken olisi hyvä olla. Klo 19 pizzaa sai tilata ravintolasta mutta kaikki punaviinit olivat loppu. Rannan ohi meni kävelytapahtuma ja iso osa pöydistä odotti sivussa että kävelijät menevät ohitse. Nyt saatiin sitä
odotettua pizzaa, ainakin melkein. Paikassa sai tilata 1/2 metrin pizzan tai metrin pizzan.
Mun pizza tuli kun muut olivat jo valmiit
Tilasimme kaksi 1/2 m pizzaa kahdella täytteellä. Tuli kaksi kolmella täytteellä. Minun jäi puuttumaan. Jarin oma anjovis- homejuusto tuli enkä pysty syömään sitä. Ei pystynyt Jarikaan koska anjovis oli pilaantuneen makuista. Minulle tilattiin 1/2 m pizza. Se oli hyvää. Ylimääräinen pakattiin laatikkoon seuraavan päivän lounaaksi ( maistui paremmalta lämmitettynä).
Kello 6 lähtö jälleen koska matkaa edessä 76 mailia kohti Ripostoa. Päätettiin jättää ankkuripaikka väliin kun tuuli olisi osunut sinne ja svelliä ei vaan enää kestä. Matka oli todellakin vaihteleva. Ensin tuuli ( 2.reivi) sitten tuuli loppui, kääntyi vastaiseksi. Tikkailtiin aaltoja vastaan moottoripurjehtien. Sitten hetken purjeilla ( ei reiviä)kunnes kuului omituiset kolahdukset. Ei kai vaan! peräsimen laakeri oli irti! Purjeet pois. Jari meni nostamaan peräsintä alapuolelta ja minä kiersin lukitusrenkaan
paikoilleen. Matka jatkui onneksi.
Etna ja auringonlasku
Tuuli loppui kääntyi suuntaa monta kertaa. Messinan salmen virta, aalto ja tuuli olivat erikoiset eikä purjehtimisesta tullut mitään. Loppumatkalla otettiin purje pois kun purjetta ei saanut vetämään millään. Pimeä laskeutui kun olimme satamassa. Marineero sanoi, että pimeällä ei voi tulla kun kaikki on vaikeaa. Se oli helpoin osuus matkasta. Etna on vieressä, savu näkyi koko päivän. Onhan se korkea 3400 metriä. Illalla laitoin viestejä viinitilalle joka on lähellä, jospa päästäisiin sinne seuraavan päivänä.
Aamupäivällä tilalta ei kuulunut mitään niin soitin sinne. Hän Ei ollut saanut postia. Päästiin kuitenkin tastingille 10€ ja otettiin full menu 20€. Tein töitä aamupäivän ja taksi varattiin rannan toimistolta. Ystävällisessä palvelussa on puolensa mutta siitä saa maksaa. Normaalisti kuulemma kuljettaja odottaa, hinta 50€ tunti. Me meinattiin syödä niin silloin maksumme olisi ollut 15.30-19.30, aika kallista. Juttelin kuskin pomon kanssa ja neuvottelimme mitä
tehdään. Lopulta otettiin pelkkä meno 70€. Jari oli jo luovuttamassa ja hyppäämässä ulos autosta. Tila Gambina vini on korkealla Etnan juurella 800 m merenpinnalta. Kapeat mutkittelevat tiet veivät perille, oltiin myöhässä. Sisällä meitä odotti kausityöntekijä Julia, suomalainen . Oli kiva kuulla suomeksi jutut. Yleensä ryhmässä on parikymmentä mutta nyt oltiin vain me. Kivaa ja hyvää..
Seuraavana päivänä piti minun jatkaa töitä ja työvuorolistaa. Heidi ja Hanna lähtivät taas rannalle, lupasin olla kahdelta valmiina. Sen jälkeen lähdettiin seikkailulle Taorminaan. Bussi meni harvoin sinne ja piti odottaa tunti seuraavaa kun vihdoin saimme selville mistä se meni ja miten se maksetaan. Noin tunnin matka ylös kukkulalle, upeat näköalat matkalla. Muilla autoilla on vähän tilaa kun iso ( ja tyhjä) bussi meni serpentiiniä ylös. Mentiin gondoli hissillä alas meren rannalle. Kello oli viisi ja kaikki jonottivat rannalta hissiin. Jono oli pitkä ja niin meidän jano joten mentiin odottamaan baariin. Sen jälkeen hieman lyhyempään hissijonoon. Aivan upea ravintola löytyi sattumalta pääkadun varrelta. Paras ruoka tähän mennessä, tonnikalaa. Lisukkeeksi otin erikseen tomaattipastan.
Gondolissa matkalla alas
Rannalta
Näkymä serpentiinitieltä Naxokseen
Parasta..
Myöhästyttiin viimeisestä junasta. Otettiin bussi juna-aseman lähelle alas Naxokseen 1,80€/hlö ja sieltä kysyttiin ravintolasta taxia. Tarjoilija vinkkasi miehelle jolla ei ollut taxia mutta oli halukas ajamaan meidät 40€ hinnalla Ripostoon. Reitti meni kujia, rantapolkuja ja suljettuja teitä mutta onneksi päästiin perille.
Heidi ja Hanna lähtivät seuraavana aamuna. Niin piti meidänkin jatkaa matkaa mutta vastatuulella se ei onnistunut. Lähdettiin Jarin kanssa Taorminaan bussilla. Ehdittiin junaan jne. Onnistunut retki.
Etna: Musta savu tarkoittaa purkausta, valkoinen ei
Kaupungin portti takana. Palvelusta -5, ruoka +2
Eteenpäin matka jatkui perjantaina kohti Syracusaa. Matka meni osittain purjehtien, tuuli sivusta, 40 mailia. Ankkuri laskettiin 6 metrin syvyyteen. Lahti oli vihreä, pohjaa ei näkynyt. Yö meni mukavasti, ei svelliä. Kaupunki käytti isolta mutta ilma oli yhä niin kuuma ettei mikään houkuttanut. Ensimmäistä kertaa oli niin kuuma, että nukuin ulkona.
Lauantaina eteenpäin 28 mailia Sisilian eteläisimpään niemeen, hienoon lahteen. Vettä 5 metriä, pohja näkyi. Uimarantaa koko lahti paitsi siellä missä ei ollut kalastusveneitä. Oltiin kaksi yötä. Raaskittiin jopa laskea kumivene veteen ja käytiin rannalla kävelemässä ja uimassa.
Huoltohommia, mistä vesi tulee moottoritilaan ?
Porkkanasämpylöitä
Lisää huoltoa
Vesimeloni on hyvää kylmänä
Auringonlasku
Maanantaina herättiin seitsemältä ja lähdettiin kohti veneen talvipaikkaa. Luvassa oli lähes tyyni päivä, tuuli vaihtelevalta suunnalta. Totuus oli: Tuuli oli vastainen koko päivän. Onneksi alle 6 m/s, aaltoa vastaan, joten vauhti oli hidas mutta päästiin eteenpäin. Ensin ajattelimme mennä ankkuriin jollekin Licatan lähelle mutta loppumatkasta oli mitta täynnä veneilyä sekä moottorilla ajamista ja Jarilta tupakat loppu, joten menimme suoraan satamaan. Matkaa tuli 67 mailia, perillä oltiin 21.30. Mukava marineero ohjasi paikalle ja auttoi kiinnittymään. Oltiin vihdoin perillä. Kolme aikaa tehdä huollot ja siivoukset. Perjantaina lähdetään kotiin ja töihin. Loma on tehnyt tehtävänsä, oikein kiva mennä kotiin.
Hyttyskarkoitin oli pakko ostaa. Ei hyöty vaikutuksia! Hyttysmyrkkykään ei auta ###v§
Muitakin oli matkalla merellä
Tylsää..
Satama perästä, merelle päin
Satama keulan edestä
Moottoritilaan on alkanut tulla vettä öljyn lisäksi. Jari on yrittänyt selvittää vuodon aiheuttajaa. Veden määrä on lisääntynyt. Nyt on poissuljettu makea vesi: vesi ei tule tankkauksesta eikä veneen pesusta. Merivesisuodattimen putki otettiin irti ja käännettiin, siitä ei löytynyt reikää. Klemmarit vaihdettiin, eikä se auttanut.
Tänään torstaina tuli hyvä myyjä viereiselle veneelle ja Jari teki kaupat huolloista. Saa nähdä miten käy. Me lähdetään kotiin huomenna aamulla.
Kommentit
Lähetä kommentti