Kroatian viimeinen viikko, kohti Italiaa
Pulan sataman seutu/ saaristo oli ruma. Vanhaa rakennusta jotka oli hylätty. Telakka oli omassa saaressaan sataman edessä. Aalonmurtaja oli hajonnut monesta kohtaa. aci marinan edessä oli ruma 70-luvun kerrostalo mutta onneksi muu kaupunki näytti kauniilta.
Ensimmäisenä iltana käytiin syömässä keskustassa doradoa grillattuna. Olipa hyvää. Tarjoilijaa avaa/ perkaa kokonaisen kalaan vadille, laittaa oliiviöljyä ja merisuolaa päälle. Kala oli 1,3 kiloa. Otettiin lisäksi ribsit kun uskottiin tarjoilijaa, että kala ei riitä neljälle. Jarille otettiin vielä pizza mukaan veneelle, hän ei jaksanut historiakierrosta kaupungilla, vaan jäi veneelle nukkumaan. Löysin kaupungilta action kameran. Tärkein ominaisuus oli, että voi kuvata veden alla, hinta 250 kunaa.
Seuraavana aamuna oli aikainen nousu kun laiva lähti Venetsiaan jo klo 7.30. Venetsiasta onkin erillinen juttu. Laiva matka Atlaksen kautta maksoi 78€. Laivalta sai ostaa lisäpaketin. Otettiin lisäksi satamasata yhteysalus keskustaan 13€, lounas 20€, gondoliajelu 28€, taksiveneellä canal grandea pitkin keskustasta satamaan 28€. Ei halpaa mutta jos kerran elämässä käy paikassa? Kannatti mennä. Kaupungissa asuu 50000 ihmistä ja päivittäin 80000 turistia. Venetsiassa ei saa liikkua millään pyörillä, ei edes potkulaudalla.
Pulassa olisi voinut viipyä pidempäänkin mutta kun oli paljon muutakin nähtävää. Aamulla käytiin aamiaisella sataman ravintolassa ja jakauduttiin tehtäviin. Naiset lähti kauppaan, joka oli n kahden kilometrin päässä. Miehet jäivät veneelle huoltamaan moottoria joka yhä vuotaa öljyä. Matkaan päästiin klo 14 kohti Susakin saarta, 32 mailia matkaa purjeilla ja moottorilla jälleen. Perillä oltiin vasta klo 22. Oli pimeää mutta navilyssä suositeltiin paikkaa hiekkapohjan takia. Niinpä mekin ankkuri laskettiin 8 metrin syvyyteen. Paikalla oli 4 muutakin venettä. Iltaruokana tonnikalapihvejä ja katkarapuja. Aamulla selvisi miltä paikka näytti. Lähtö klo 8 eteenpäin, ei edes uitu.
34 mailin päästä löytyi Duki otocin saari ja sen pohjoisin lahti Veli rat. Lämpö oli yhä sama kuin
muina päivinä n 33˚. Ajettiin ensin poijuun josta oli noin maili satamaan. Poijumaksu oli 250 kunaa,
kerääjä vei roskat mukanaan. Minulla oli työpäivä ja koko matkan olin yrittänyt saada yhteyttä työvuorolista järjestelmään. Oikeus käyttää järjestelmää oli hävinnyt mutta sen sain takaisin. Tässä ulkosaaressa on veneessä sen heiluessa heikko nettiyhteys eikä bootaukset auttaneet. Lähdettiin kumiveneellä rantaan satamaan. Kumiveneen moottori ei meinannut toimia ja airot otettiin välillä käyntiin. Takaisin veneelle matka oli vieläkin tuskaisempi ja joku veneilijä omalla kumiveneellään tuli hinaamaan meidät purjeveneelle. Ei ottanut palkaksi mitään vaikka ehdotettiin. Oli pieniä haasteita saada yhden hengen vene kuljettamaan viiden hengen painoa...
Aamupäivällä ajettiin purjevene ankkuriin samalle lahdelle kannaksen viereen. Jari korjasi kumiveneen moottorin, sieltä löytyi roska. Samalla hänelle nousi kuume. Tuliko auringonpistos vai
virus? Jari sänkyyn ja me muut soudimme rantaan kannakselle. Mukana oli uusi vesikamera ja drone.
Uiskentelun ja kävelyjen jälkeen ajoimme purjeveneellä satamaan. Sain tehtyä työt loppuun. Satama maksoi 450 kunaa joka sisälti sähkön ja suihkun. Veneelle vesi maksoi erikseen mutta sitä emme tarvinneet.
Aamu meni vähän myöhään, lähdimme vasta 10.30. Levrnaka ja sen läntinen lahti oli seuraava
kohde. Pieni saari Kornatin saaren vieressä länsipuolella. Oltiin ankkurissa viiden aikoihin. Oltiin
uitu ja syöty kun maksun kerääjät tulivat. Luonnonsuojelualuemaksu 800 kunaa! Meidän pieneltä
veneeltä... Kysyin voimme lähteä ja välttyä maksulta? Mistä pääsee suoraa pois? Kerääjät myönsivät, että tiedotus on heikkoa. Jos olisi edellisenä päivänä ostanut lipun netistä olisi maksu ollut 400 kunaa. Pyysin anteeksi tietämättömyyttä. Maksun kerääjät katsoivat pientä venettä ja olivat myötätuntoisia- antoivat meidän olla tämän yön maksutta kunhan lähdemme ennen kahdeksaa pois. Ja me lähdimme
seitsemän jälkeen.
Primosten on mantereella ja sinne oli 35 mailia. Kaunis saari joka on täynnä vanhoja taloja. Saari on yhdistetty mantereeseen kannaksella. Lomakohde, paljon turisteja ja rantoja. Rannat olivat kivisiä kuten kaikki muutkin Kroatiassa. Ankkurointi oli ilmaista ja paikka viehättävä, olimme kaksi yötä. Ensimmäisenä yönä vieressä oli paljon muitakin veneitä, toisena ei enää kun maininki pääsi vellottamaan veneitä. Oli haastetta päästä kumiveneeseen ja sieltä pois.
Dieseliä haettiin viereisestä satamasta ja matka jatkui Splitiin. Soitin venekerhojen numeroihin ainakin 20 kertaa, kukaan ei vastannut. Niissä oli 100 paikkaa vieraille, olisi ollut edullisempaa. Netin kautta varaus Aci Splitiin, hinta 107€/ yö. Meidän Kroatia aika oli loppumassa. Venesatamasta oli veneyhteys keskustaan, 70 kunaa edestakaisin/ hlö. Mentiin veneellä keskustaan katselemaan vanhoja rakennuksia ja testattiin muutama gin tonic. Jari ja Jukka tuli keskustaan myöhemmin syömään. Pavel tuli käymään veneellä, heillä oli automatkailu loma menossa. Takaisin veneelle tultiin viimeisellä vuoroveneellä.
2.päivä tutustuttiin Di..palatsiin joka oli rakennettu 300jkr. Osasta oli tehty ravintoloita, kauppoja ja museoita. Myöhemmin mentiin ilmaisella bussilla kauppakeskukseen Mall of Split. Ilmastointi on kyllä ihan kiva.
3.päivä lähdettiin Hop on bussiajelulle joka meni Kroatialaisia herkkuja tekevään tilaan jossa oli myös vanhan tilan kopio. Seuraava pysähdys vanha linna jossa on kuvattu myös Game of Thornes sarjaa. Linnaan oli pääsymaksu 60 kunaa ja aikaa vain 45 min kiertää se. Ihailimme maisemia ja linnaa vain ulkopuolelta.
Kolmas paikka oli meille pääasia. Luola, jonka löysi 11 vuotias poika 100 vuotta sitten. Pääsymaksu 40 kunaa. Oppaana meillä oli paikan omistaja, n 70 v, löytäjän poika. Jokaisessa tippukivessä oli oma tarina ja muoto. Täällä ei ollut niin värikkäitä mineraaleja kuin Gibrattarin luolassa. 10 vuotta oli mennyt portaiden valamiseen. 2 osa luolasta oli löytynyt myöhemmin. Perhe omistaa luolan ja voi kuvitella kuinka paljon työtä sen esittelykuntoon saaminen on vaatinut. Betonisäkit alas luolaan jne. Päivittäin luolaan otetaan vain 100 kävijää jotta sen ilma säilyy 15 asteisena. Wau
Illalla mentiin syömään sataman lähellä ravintolaan. Oli hyvää jälleen. Meeri lähti aamu koneella kotiin. Eeva ja Jukka tuli vielä tullilaiturille meidän kyydissä ja lähtivät sitten hotelliin yöksi.Aiemmin Splitin sataman toimistosta kerrottiin, että pitää ottaa yhteys vhf:llä 9 pois maasta lähtiessä. Saatiin paikaksi laivalaituri 18. Ensin tulliin ja sieltä lähetettiin satamatoimistoon, matka n 1 km. Siellä crew list uusiksi ja pari leimaa paperiin. Minua edellä oli ruotsalainen mies jolla ei ollut homma hallussa, ei papereita mukana ja niinpä ohitin hänet. Takaisin 1 km helteessä ja poliisin luokse. Kaikki paperit oli kunnossa. Varmistin vielä, että meidän ajoreitti oli ok Visin saaren ohitse, jotta ei sakkoja enää tulisi. Herra oli ystävällinen ja ehdotti jopa tekemään pidemmän matkan? Ei samanlaista kuin Dubrovnikissä.. Poliisi lupasi viedä paperit tulliin. Toivotti hyvää matkaa. Niinpä hyvästeltiin Jukka ja Eeva laiturilla ja kotimatka alkoi.
Kroatian hyviä puolia:
- [ ] kirkas vesi hiekkapohjaisissa lahdissa.
- [ ] Rannoilla ei sotkeudu hiekkaan, on vain kiviä
- [ ] Ravintoloissa hyvä, maukas ruoka
- [ ] Laaja saaristo- monta kohdetta
- [ ] Lämpötila sopiva 26-33
- [ ] Ystävällinen palvelu
- [ ] Ei siestaa, ruokaa saa aina ja liikkeet ovat auki
- [ ] Hyvä valikoima ruokakaupoissa
- [ ] Ei svelliä missään ankkurissa
- [ ] Kaikki puhuivat englantia
Kroatian huonoja puolia:
- [ ] Satamat kalliita
- [ ] Poijumaksut isoja 250-300kunia (35-40€) ei sisällä yleensä palveluita
- [ ] Etäisyydet, saaret ovat pitkiä
- [ ] Joissain paikoissa ankkurointikin maksaa
- [ ] Vähän tuulta tai väärästä suunnasta aina
- [ ] Karua saarissa. Löydettiin jostain esitteestä, että kaikki käärmeet ovat myrkyllisiä ( paitsi yhdessä saaressa)
Kotimatka alkoi klo 12 kohti Viesteä Italiassa. Ajoimme Visin saaren viereen vastatuulella ja sen jälkeen purjeilla tiukkaa kryssiä seuraavat 12 h. Matkaa tuli 112 mailia, perillä oltiin klo 9. Ajettiin viesten alapuolelle ankkurilahteen. Ensin oli hyvä olla mutta sitten maininki alkoi tulla lahteen, vene kääntyi poikittain aaltoon, hirveä svelli. Hammasta purren päätettiin jäädä parkkiin. Yöllä svelli rauhoittui vähän niin, että pystyi nukkumaan. Hienot luolat olivat rannikolla ja niissä paljon kävijöitä. Me ei laskettu kumivenettä alas koska moottorin paikalleen laittaminen olisi ollut liian haastavaa.
Seuraavat gastit ovat tulossa tiistaina Marina de Leucaan joka on Italian saappaan koron päässä. Matkaa sinne on vielä 180 mailia. Ei kun eteenpäin. Sunnuntaiksi oli ennustettu ukkosta ja 10 m/ s perustuulta. Maanantaiksi ei tuulta ollenkaan. Päätettiin lähteä sunnuntaina klo 10.30 koska purjeveneessähän sitä matkataan. Lahdesta ulos 13 m/s tuulella. Saatiin 60˚ kulma, ihan täydellistä vauhdikasta menoa. Oli 2.reivi ja genoa puolet auki.
Sitten isojen mustien pilvien saattamana tuli sade ja tuuli olikin yhtäkkiä 20 m/s. Reivattiin lisää. Aallot meinasivat kaataa veneen koko ajan. Oli pakko ottaa uusi kurssi 35-40 astetta kohti rantaa. Vene pysyi pystyssä ja halkoi aaltoja. Bariin asti n 50 mailia oli paha keli. Tuuli tippui yön tunteina noin 5m/s. Seitsemältä aamulla kone laitettiin käytiin, virta oli vähissä ja moottoripurjehdittiin. Otrantossa oltiin kuudelta illalla, matkaa tehtiin 155 mailia. Tässä ankkurilahdessa oltiin reilu kuukausi aikaisemmin Pekan kanssa. Silloin oli kova svelli, nyt ei niin paha. Vettä oli 5 metriä
veneen alla ja pohja näkyi hyvin. Uitiin illalla vain 27,4˚ vesi. Nukuttiin ja kuunneltiin konserttia joka tuli rannalta. Kappaleet osasi koko yleisö ja oli yhteislaulua paljon. Neljään mennessä ranta hiljeni.
Tiistaina matka jatkuu aamusta kohti Leucaa, 25 mailia satamaan johon Heidi ja Hanna tulee. He jäävät pois Catalinan lähellä Sisiliassa ja me jatketaan matkaa Jarin kanssa Licataan. Töissä pitää olla 19.8. Aikaa on siis noin kolme viikkoa vielä ja matkaa jäljellä 340 mailia.
Ensimmäisenä iltana käytiin syömässä keskustassa doradoa grillattuna. Olipa hyvää. Tarjoilijaa avaa/ perkaa kokonaisen kalaan vadille, laittaa oliiviöljyä ja merisuolaa päälle. Kala oli 1,3 kiloa. Otettiin lisäksi ribsit kun uskottiin tarjoilijaa, että kala ei riitä neljälle. Jarille otettiin vielä pizza mukaan veneelle, hän ei jaksanut historiakierrosta kaupungilla, vaan jäi veneelle nukkumaan. Löysin kaupungilta action kameran. Tärkein ominaisuus oli, että voi kuvata veden alla, hinta 250 kunaa.
Pulan riemukaari
Pulan filmifestivaalit menossa
Laiva jolla menimme
Kuuluisan torin pohjapiirros
34 mailin päästä löytyi Duki otocin saari ja sen pohjoisin lahti Veli rat. Lämpö oli yhä sama kuin
muina päivinä n 33˚. Ajettiin ensin poijuun josta oli noin maili satamaan. Poijumaksu oli 250 kunaa,
kerääjä vei roskat mukanaan. Minulla oli työpäivä ja koko matkan olin yrittänyt saada yhteyttä työvuorolista järjestelmään. Oikeus käyttää järjestelmää oli hävinnyt mutta sen sain takaisin. Tässä ulkosaaressa on veneessä sen heiluessa heikko nettiyhteys eikä bootaukset auttaneet. Lähdettiin kumiveneellä rantaan satamaan. Kumiveneen moottori ei meinannut toimia ja airot otettiin välillä käyntiin. Takaisin veneelle matka oli vieläkin tuskaisempi ja joku veneilijä omalla kumiveneellään tuli hinaamaan meidät purjeveneelle. Ei ottanut palkaksi mitään vaikka ehdotettiin. Oli pieniä haasteita saada yhden hengen vene kuljettamaan viiden hengen painoa...
Aamupäivällä ajettiin purjevene ankkuriin samalle lahdelle kannaksen viereen. Jari korjasi kumiveneen moottorin, sieltä löytyi roska. Samalla hänelle nousi kuume. Tuliko auringonpistos vai
virus? Jari sänkyyn ja me muut soudimme rantaan kannakselle. Mukana oli uusi vesikamera ja drone.
Veli ratin satama
Meren puolen kannas. Acrion kameran videot ovat vain FB:ssä koska ovat 4 k kuvaa.
Uiskentelun ja kävelyjen jälkeen ajoimme purjeveneellä satamaan. Sain tehtyä työt loppuun. Satama maksoi 450 kunaa joka sisälti sähkön ja suihkun. Veneelle vesi maksoi erikseen mutta sitä emme tarvinneet.
Aamu meni vähän myöhään, lähdimme vasta 10.30. Levrnaka ja sen läntinen lahti oli seuraava
kohde. Pieni saari Kornatin saaren vieressä länsipuolella. Oltiin ankkurissa viiden aikoihin. Oltiin
uitu ja syöty kun maksun kerääjät tulivat. Luonnonsuojelualuemaksu 800 kunaa! Meidän pieneltä
veneeltä... Kysyin voimme lähteä ja välttyä maksulta? Mistä pääsee suoraa pois? Kerääjät myönsivät, että tiedotus on heikkoa. Jos olisi edellisenä päivänä ostanut lipun netistä olisi maksu ollut 400 kunaa. Pyysin anteeksi tietämättömyyttä. Maksun kerääjät katsoivat pientä venettä ja olivat myötätuntoisia- antoivat meidän olla tämän yön maksutta kunhan lähdemme ennen kahdeksaa pois. Ja me lähdimme
seitsemän jälkeen.
Primosten on mantereella ja sinne oli 35 mailia. Kaunis saari joka on täynnä vanhoja taloja. Saari on yhdistetty mantereeseen kannaksella. Lomakohde, paljon turisteja ja rantoja. Rannat olivat kivisiä kuten kaikki muutkin Kroatiassa. Ankkurointi oli ilmaista ja paikka viehättävä, olimme kaksi yötä. Ensimmäisenä yönä vieressä oli paljon muitakin veneitä, toisena ei enää kun maininki pääsi vellottamaan veneitä. Oli haastetta päästä kumiveneeseen ja sieltä pois.
Kirkon vierestä näkymä
2.päivä tutustuttiin Di..palatsiin joka oli rakennettu 300jkr. Osasta oli tehty ravintoloita, kauppoja ja museoita. Myöhemmin mentiin ilmaisella bussilla kauppakeskukseen Mall of Split. Ilmastointi on kyllä ihan kiva.
3.päivä lähdettiin Hop on bussiajelulle joka meni Kroatialaisia herkkuja tekevään tilaan jossa oli myös vanhan tilan kopio. Seuraava pysähdys vanha linna jossa on kuvattu myös Game of Thornes sarjaa. Linnaan oli pääsymaksu 60 kunaa ja aikaa vain 45 min kiertää se. Ihailimme maisemia ja linnaa vain ulkopuolelta.
Kolmas paikka oli meille pääasia. Luola, jonka löysi 11 vuotias poika 100 vuotta sitten. Pääsymaksu 40 kunaa. Oppaana meillä oli paikan omistaja, n 70 v, löytäjän poika. Jokaisessa tippukivessä oli oma tarina ja muoto. Täällä ei ollut niin värikkäitä mineraaleja kuin Gibrattarin luolassa. 10 vuotta oli mennyt portaiden valamiseen. 2 osa luolasta oli löytynyt myöhemmin. Perhe omistaa luolan ja voi kuvitella kuinka paljon työtä sen esittelykuntoon saaminen on vaatinut. Betonisäkit alas luolaan jne. Päivittäin luolaan otetaan vain 100 kävijää jotta sen ilma säilyy 15 asteisena. Wau
Illalla mentiin syömään sataman lähellä ravintolaan. Oli hyvää jälleen. Meeri lähti aamu koneella kotiin. Eeva ja Jukka tuli vielä tullilaiturille meidän kyydissä ja lähtivät sitten hotelliin yöksi.Aiemmin Splitin sataman toimistosta kerrottiin, että pitää ottaa yhteys vhf:llä 9 pois maasta lähtiessä. Saatiin paikaksi laivalaituri 18. Ensin tulliin ja sieltä lähetettiin satamatoimistoon, matka n 1 km. Siellä crew list uusiksi ja pari leimaa paperiin. Minua edellä oli ruotsalainen mies jolla ei ollut homma hallussa, ei papereita mukana ja niinpä ohitin hänet. Takaisin 1 km helteessä ja poliisin luokse. Kaikki paperit oli kunnossa. Varmistin vielä, että meidän ajoreitti oli ok Visin saaren ohitse, jotta ei sakkoja enää tulisi. Herra oli ystävällinen ja ehdotti jopa tekemään pidemmän matkan? Ei samanlaista kuin Dubrovnikissä.. Poliisi lupasi viedä paperit tulliin. Toivotti hyvää matkaa. Niinpä hyvästeltiin Jukka ja Eeva laiturilla ja kotimatka alkoi.
Kroatian hyviä puolia:
- [ ] kirkas vesi hiekkapohjaisissa lahdissa.
- [ ] Rannoilla ei sotkeudu hiekkaan, on vain kiviä
- [ ] Ravintoloissa hyvä, maukas ruoka
- [ ] Laaja saaristo- monta kohdetta
- [ ] Lämpötila sopiva 26-33
- [ ] Ystävällinen palvelu
- [ ] Ei siestaa, ruokaa saa aina ja liikkeet ovat auki
- [ ] Hyvä valikoima ruokakaupoissa
- [ ] Ei svelliä missään ankkurissa
- [ ] Kaikki puhuivat englantia
Kroatian huonoja puolia:
- [ ] Satamat kalliita
- [ ] Poijumaksut isoja 250-300kunia (35-40€) ei sisällä yleensä palveluita
- [ ] Etäisyydet, saaret ovat pitkiä
- [ ] Joissain paikoissa ankkurointikin maksaa
- [ ] Vähän tuulta tai väärästä suunnasta aina
- [ ] Karua saarissa. Löydettiin jostain esitteestä, että kaikki käärmeet ovat myrkyllisiä ( paitsi yhdessä saaressa)
Kotimatka alkoi klo 12 kohti Viesteä Italiassa. Ajoimme Visin saaren viereen vastatuulella ja sen jälkeen purjeilla tiukkaa kryssiä seuraavat 12 h. Matkaa tuli 112 mailia, perillä oltiin klo 9. Ajettiin viesten alapuolelle ankkurilahteen. Ensin oli hyvä olla mutta sitten maininki alkoi tulla lahteen, vene kääntyi poikittain aaltoon, hirveä svelli. Hammasta purren päätettiin jäädä parkkiin. Yöllä svelli rauhoittui vähän niin, että pystyi nukkumaan. Hienot luolat olivat rannikolla ja niissä paljon kävijöitä. Me ei laskettu kumivenettä alas koska moottorin paikalleen laittaminen olisi ollut liian haastavaa.
Seuraavat gastit ovat tulossa tiistaina Marina de Leucaan joka on Italian saappaan koron päässä. Matkaa sinne on vielä 180 mailia. Ei kun eteenpäin. Sunnuntaiksi oli ennustettu ukkosta ja 10 m/ s perustuulta. Maanantaiksi ei tuulta ollenkaan. Päätettiin lähteä sunnuntaina klo 10.30 koska purjeveneessähän sitä matkataan. Lahdesta ulos 13 m/s tuulella. Saatiin 60˚ kulma, ihan täydellistä vauhdikasta menoa. Oli 2.reivi ja genoa puolet auki.
Sitten isojen mustien pilvien saattamana tuli sade ja tuuli olikin yhtäkkiä 20 m/s. Reivattiin lisää. Aallot meinasivat kaataa veneen koko ajan. Oli pakko ottaa uusi kurssi 35-40 astetta kohti rantaa. Vene pysyi pystyssä ja halkoi aaltoja. Bariin asti n 50 mailia oli paha keli. Tuuli tippui yön tunteina noin 5m/s. Seitsemältä aamulla kone laitettiin käytiin, virta oli vähissä ja moottoripurjehdittiin. Otrantossa oltiin kuudelta illalla, matkaa tehtiin 155 mailia. Tässä ankkurilahdessa oltiin reilu kuukausi aikaisemmin Pekan kanssa. Silloin oli kova svelli, nyt ei niin paha. Vettä oli 5 metriä
veneen alla ja pohja näkyi hyvin. Uitiin illalla vain 27,4˚ vesi. Nukuttiin ja kuunneltiin konserttia joka tuli rannalta. Kappaleet osasi koko yleisö ja oli yhteislaulua paljon. Neljään mennessä ranta hiljeni.
Tiistaina matka jatkuu aamusta kohti Leucaa, 25 mailia satamaan johon Heidi ja Hanna tulee. He jäävät pois Catalinan lähellä Sisiliassa ja me jatketaan matkaa Jarin kanssa Licataan. Töissä pitää olla 19.8. Aikaa on siis noin kolme viikkoa vielä ja matkaa jäljellä 340 mailia.
Kommentit
Lähetä kommentti