Italiasta Kroatiaan
Vulkano saari on vaikuttava. Muistutus aktiivisesta tulivuoresta kun laelta tuli höyryä. Seuraavana päivänä höyryä tuli useammasta kohdasta. Näimme tulivuoren laella ihmisiä,Ihan höyryn vieressä. Luulisi, että siellä oli kuuma kun meren rannallakin oli. Ilma +29˚ ja vesi +28˚. Rantakävelyltä kylästä löytyi erittäin hyvä ruokakauppa ja apteekki josta ei löytynyt nikotiinitabletteja. Jarin lakko pitää mutta tabletteja ei saa oikein mistään ja käytössä on nyt sumute. Sumute on oksettavaa. Koska svelli lahdessa oli paha, siirryimme Viereisen saaren Liparin, kallion viereen seuraavaksi yöksi. Ruokana oli kanapastaa. Hienot panoramakuvat tässä rannasta
.
virtamuutokset. Oli pahin keikutus laiturissa tähän mennessä joka onneksi loppui yöhön mennessä.
Rannassa oltiin jo klo 16, Pekka lähti ensimmäisenä metsästämään olutta supermarketista. Lähin
löytyi kilometrin päästä. Sillä aikaa me Jarin kanssa siivoilimme ja otettiin rantautumisjuomat. Kun
Pekka tuli takaisin me lähdettiin kävelylle. Käveltiin keskustaan reilu 1,5 km ja mentiin baariin.
Saatiin juomat mutta lasku ei onnistunutkaan kun piti olla käteistä! Ohjeilla löydettiin pankkiautomaatti postista! Käytiin maksamassa velka pois. Illalla haluttiin taas pizzaa! Ollaanhan Italiassa?! Napoli Napoli pizzeria löytyi 1,5 km päästä. Ihan ok. Vain italiaa ruokalista mutta kun nettikään ei toiminut hyvin paksujen muurien/ seinien sisällä. Taas pitää valittaa.. roskia, roskia,
roskia kadunvieret täynnä. Keskustassa oli homma onneksi hoidettu.
Maailman yksinkertaisin sisäänkirjautuminen satamaan oli täällä. Iltapäivällä rantaan tulon jälkeen
etsittiin paikkaa mihin mennä kirjautumaan. Ihan liian iso rakennus oli mielessä, hah! toimisto oli
leikkimökki rannassa. Hinta 45€/ yö.
Aamulla myrskyisän ja narisevan yön jälkeen oli kannelle ilmestynyt paperipussi jossa oli kaksi
makeaa croisattia ja käyntikortti.
Soitin numeroon, kukaan ei vastannut. Toiseen numeroon vastasi varmaankin rouva joka ei kieliä puhunut. Puhelu oli lyhyt. Ei kestänyt kauan kun laiturille tuli valkoinen " väyrys mese". Mies oli
legenda joka hoiti kaiken mitä halusit. Auto oli tietysti jo erittäin vanha, n 30 v , sisäkatto oli laitettu
nastoilla kiinni takaisin kattoon. Toinen takaikkuna oli pakkoilmastoinnilla, säätöä ei ollut= ikkuna auki aina. Onneksi ei ollut kylmä. Pyysimme pyykkipesulaa. Saimme monta tarinaa joita emme ymmärtäneet. Ensin hän esitteli oman kotinsa, sitten auton ja autotallin. Siellä oli pakko maistaa
juustoa ja olutta. Pekka osti 25kpl 0,5 litran tölkkiä 27€ hintaan. Kylkiäiseksi tuli pullo hänen itse
tekemää viiniä.
Kunnon myyntimies oli kyseessä kielimuureista ja iästä huolimatta. Antoi kopion jostain artikkelista
jossa hän oli mukana- kertoi olevansa kuuluisa.( kuvahan sen jo kertoo)
Vaihderikkaan käynnin jälkeen pyysin kauppaan. Sinne meno oli ok. Tunnin päästä hän tulee hakemaan. Konepelti oli pystyssä parkkihallissa kun sinne mentiin. Huoltohommia. Pyykit oli viety pesuun ja ne olisi valmiina klo 20, hinta 60€. Kauppa oli hyvä, kyydityksestä hinta 30€, vaikka ei kaikkea ajelutusta tilattukaan. pyykit tulivat 20.20 mutta hän kävi ilmoittamassa myöhästymisestä erikseen. Hieman märkiä osittain olivat ja suoraan kuivausrummusta, piti viikata äkkiä. Mukana tuli
kaksi pulloa hänen itse tekemää viiniä.
Iltapäivällä kävelimme rantaa pitkin keskustaan, rantaa pitkin n 3 km ja hillitöntä kauppakatua n 4
km pitkin takaisin. Hyvää liikuntaa..
Aamulla lähtö klo 6 koska hillitön tuuli ja vaikea lähtö pelotti. Tuulta ei ollut ja kaikki meni kuin strömsössä. Tuulta ei tullut, oltiin italian aurinkorannikolla. Loputon hiekkaranta, vähän asutusta. Oli juhannusaatto ja meidän piti ajaa 220 mailia Italian saappaan toiselle puolelle. Moottorilla ajaen mentiin 64 mailia. Etsittiin hyvä ankkurihiekka, heitettiin kuokka pohjaan 5 m veteen. Pohja näkyi, pelkkää hiekkaa. Käytiin uimassa monta kertaa, vietettiin juhannusta. Turha ajaa väkisten eteenpäin.
Seuraavana päivänä Sää ennusteen mukaan klo 18 alkaisi tuulla lahdella joka on n 10 tunnin ylitys. Ajettiin lähistön satamaan tankkaamaan klo 12. ( sitä ennen tietysti uimaan). Bensamiehistö ei vastannut puhelinnumeroon joka oli laitettu laiturille. Soitin vhf:llä satamaan, sieltä vastattiin ystävällisesti ja lupasi selvittää tankkaajien paikkaa, ovat kuulemma lounaalla. Ok, tulevat 10 min päästä. Sillä aikaa ottaisin teidän tietoja: kansalaisuus, montako veneessä, viimeinen satama, seuraava satama, veneen pituus, leveys...Mitä ihmettä hän teki tiedoilla kun emme olleet menossa satamaan? Kahdeksan tunnin moottoroinnin jälkeen alkoi tuulla. Yö ja seuraava päivä mentiin purjeilla, tuuli
etelästä. Otrantoon saavuttiin klo 16 sunnuntaina 156 mailia takana. Tästä kaupungista ja kauniista
ankkurilahdesta oli kirjoitettu kirjassa. Emme olleet yksin, ankkurissa oli paljon paikallisten veneitä myöskin, oli sunnuntai.
Tuuli velloi sisään lahteen ja yö oli jälleen ärsyttävää keikkumista. Aamulla vaihdettiin paikkaa lähemmäs rantaa, aallot olivat siellä vähän pienempiä. Vanha kaupunki on upea.
Kroatia on lähellä mutta niin kaukana. Lähtö klo 8. Tuuli on vastainen alkuun mutta kääntyy matkan edetessä. Tikkailu alkoi 12 m/s vastatuulessa. Käytössä oli 2.reivi isossa ja genuassakin reilu reivaus. Ensin kohti Albaniaa, yöllä käännyttiin juuri ennen miinakenttää
Tehtiin kaksi tikkiä, kummankin jälkeen edessä oli odotettavissa enemmän jäljellä olevaa matkaa kuin ennen lähtöä. Linnuntietä matkaa olisi ollut 155 mailia. Onneksi tuuli kääntyi yöllä ja matka jatkui kohti maalia. Ajettiin Montenegron aluevesillä, jylhät vuoret näkyivät kauas merelle. Ennen Dubrovnikiä sain kuningasajatuksen: kierretään rannan kautta Lokrumin saaren ympäri. Nähdään vanha kaupunki mereltä päin. Lisämaileja tuli yksi.
Tullilaituriin oli helppo löytää. Köydet otti vastaan mies. Hänen roolinsa ei oikein selvinnnyt tässä vaiheessa. Mentiin sisälle ja ystävällinen tervehdys. Ja sitten se ystävällisyys loppui. Naispoliisi tuli huoneesta ja sanoi: olette tehneet rikoksen, saatte sakkoa. Häh! Köydet ottanut mies sanoi, että emme tulleet suoraan maahan tullipisteeseen, kiersitte vanhan kaupungin rantaa pitkin. Näytti puhelimesta meidän ais-reitin. Missään kirjassa ei tästä tietenkään sanottu mitään. Siinä oli, että ensimmäinen paikka mihin menee maihin pitää olla tulli. Väittely oli turhaa. Seuraavaksi satamamestarin huoneeseen. Veneverot 360 kunia ja purjehdusvero 30 päivää 1000 kunia. Yhteensä n 200 euroa. Alakerrassa tulli huoneeseen ja leimat paperiin. Ja sitten maksamaan ne sakot 1000 kunia josta piti maksaa 2/3 osaa 666 kunia. Laituriin ei saa jäädä missään tapauksessa. Satamakapteeni ehdotti läheistä lahtea ankurointiin. Kello oli 23 ( pimeässä)kun jatkoimme matkaa pimeässä yössä. Yritettiin ehdotettua . Viiden ankkurointiyrityksen jälkeen luovutimme. Hillittömät tuulen puuskat veivät venettä eikä hiekkakohta löytynyt vahingossa ankkurin alle.
Seuraava yritys tehtiin 3 mailin päähän saareen ja sen etelälahteen. Siellä ankkuri tarttui heti. Läheinen kallioseinämä tuntui olevan lähellä. Kello 01 menin nukkumaan parin hapankorpun jälkeen. Lounaaksi oli syöty salaattia. Iltaruoan perunat oli valmiina uunissa mutta kello oli liian paljon ruoan syömiseen. Oltiin ihan poikki.
Aamulla kaikki näyttää paremmalta kun on nukkunut hyvin. Soitin Dubrovnik marinaan, saimme paikan. Hinta 598 kunia. Käytiin uimassa, ihanaa vettä. Ajettiin 7 mailia satamaan. Oltiin perillä! Vihdoinkin! Jeeeeeeee!
.
Yö meni hyvin. 7.30 herätys, veneen siirto kannelle ja keula kohti Messinan salmea. Matkalla näimme paikan erikoisuuden: snorfishin pyydystämisaluksen. Kapteeni ohjasi venettä maston päästä ja harpuunoitsija oli omassa telineessään veneen keulassa.
Messinan salmesta
Vähän mietitytti etukäteen salmen virta. Onneksi kirjasta löytyi tieto mutta virta ei ollut meille paras mahdollinen mutta onneksi ei vastainenkaan. Maksimillaan virta on 4 solmua. Ei siis Ranskan rannikon vertaista. Koneella ajomatkaksi tuli 47 mailia Reggio di Calabriaan johon päätettiin mennä satamaan. Laivoja ja lauttoja lähtee satamasta Sisiliaan. Kutsuin satamaa, saadakseni luvan mennä satamaan, sen sai. Toinen vhf numero marinalle josta ei kuulunut mitään kutsujen jälkeen. Ajoimme kuitenkin eteläistä laituria kohti koska kirjassa niin kehoitettiin. Satamaheppu seisoi laiturin päässä.
Taisi olla vhf rikki. Satamaaltaassa kävi kova puhuri, 10 m/sek ja laivojen tekemät pyörteet ja salmenvirtamuutokset. Oli pahin keikutus laiturissa tähän mennessä joka onneksi loppui yöhön mennessä.
Rannassa oltiin jo klo 16, Pekka lähti ensimmäisenä metsästämään olutta supermarketista. Lähin
löytyi kilometrin päästä. Sillä aikaa me Jarin kanssa siivoilimme ja otettiin rantautumisjuomat. Kun
Pekka tuli takaisin me lähdettiin kävelylle. Käveltiin keskustaan reilu 1,5 km ja mentiin baariin.
Saatiin juomat mutta lasku ei onnistunutkaan kun piti olla käteistä! Ohjeilla löydettiin pankkiautomaatti postista! Käytiin maksamassa velka pois. Illalla haluttiin taas pizzaa! Ollaanhan Italiassa?! Napoli Napoli pizzeria löytyi 1,5 km päästä. Ihan ok. Vain italiaa ruokalista mutta kun nettikään ei toiminut hyvin paksujen muurien/ seinien sisällä. Taas pitää valittaa.. roskia, roskia,
roskia kadunvieret täynnä. Keskustassa oli homma onneksi hoidettu.
Maailman yksinkertaisin sisäänkirjautuminen satamaan oli täällä. Iltapäivällä rantaan tulon jälkeen
etsittiin paikkaa mihin mennä kirjautumaan. Ihan liian iso rakennus oli mielessä, hah! toimisto oli
leikkimökki rannassa. Hinta 45€/ yö.
Aamulla myrskyisän ja narisevan yön jälkeen oli kannelle ilmestynyt paperipussi jossa oli kaksi
makeaa croisattia ja käyntikortti.
legenda joka hoiti kaiken mitä halusit. Auto oli tietysti jo erittäin vanha, n 30 v , sisäkatto oli laitettu
nastoilla kiinni takaisin kattoon. Toinen takaikkuna oli pakkoilmastoinnilla, säätöä ei ollut= ikkuna auki aina. Onneksi ei ollut kylmä. Pyysimme pyykkipesulaa. Saimme monta tarinaa joita emme ymmärtäneet. Ensin hän esitteli oman kotinsa, sitten auton ja autotallin. Siellä oli pakko maistaa
juustoa ja olutta. Pekka osti 25kpl 0,5 litran tölkkiä 27€ hintaan. Kylkiäiseksi tuli pullo hänen itse
tekemää viiniä.
Kunnon myyntimies oli kyseessä kielimuureista ja iästä huolimatta. Antoi kopion jostain artikkelista
jossa hän oli mukana- kertoi olevansa kuuluisa.( kuvahan sen jo kertoo)
Takana autotalli, edessä meri
Vaihderikkaan käynnin jälkeen pyysin kauppaan. Sinne meno oli ok. Tunnin päästä hän tulee hakemaan. Konepelti oli pystyssä parkkihallissa kun sinne mentiin. Huoltohommia. Pyykit oli viety pesuun ja ne olisi valmiina klo 20, hinta 60€. Kauppa oli hyvä, kyydityksestä hinta 30€, vaikka ei kaikkea ajelutusta tilattukaan. pyykit tulivat 20.20 mutta hän kävi ilmoittamassa myöhästymisestä erikseen. Hieman märkiä osittain olivat ja suoraan kuivausrummusta, piti viikata äkkiä. Mukana tuli
kaksi pulloa hänen itse tekemää viiniä.
Iltapäivällä kävelimme rantaa pitkin keskustaan, rantaa pitkin n 3 km ja hillitöntä kauppakatua n 4
km pitkin takaisin. Hyvää liikuntaa..
etelästä. Otrantoon saavuttiin klo 16 sunnuntaina 156 mailia takana. Tästä kaupungista ja kauniista
ankkurilahdesta oli kirjoitettu kirjassa. Emme olleet yksin, ankkurissa oli paljon paikallisten veneitä myöskin, oli sunnuntai.
Tuuli velloi sisään lahteen ja yö oli jälleen ärsyttävää keikkumista. Aamulla vaihdettiin paikkaa lähemmäs rantaa, aallot olivat siellä vähän pienempiä. Vanha kaupunki on upea.
Käytiin syömässä lounasta rannan yhdestä ravintolasta ja Illalla käytiin toisessa ravintolassa. Kunnon myyntimies oli töissä. Toi pöytään vadin jossa oli kaloja, esitteli ne: red snapper ja insomnia= kala joka on niin kateellinen, että ei voi nukkua. Otettiin kolme insomniaa. Yksi grillattuna Jarille ja Pekalle ja mulle pasta ja kalaa. Se olikin keitettyä kalaa tomaattikastikkeessa kaikkinensa ja pasta erikseen. Pasta sellaisenaan oli hyvää, kala ruotoinen ei ollut helppo käsitellä liemessä. Harmitti, että meni vipuun koska listalla oli paljon hyvältä kuulostavia annoksia jotka olisi ollut helpompi syödä. Laskun tullessa myyntimiehen työ= myynnin tuplaus näkyi. Kalat maksoivat 22€/ annos. Listalla
olleet annokset 12-14€.
Sääennuste
Tehtiin kaksi tikkiä, kummankin jälkeen edessä oli odotettavissa enemmän jäljellä olevaa matkaa kuin ennen lähtöä. Linnuntietä matkaa olisi ollut 155 mailia. Onneksi tuuli kääntyi yöllä ja matka jatkui kohti maalia. Ajettiin Montenegron aluevesillä, jylhät vuoret näkyivät kauas merelle. Ennen Dubrovnikiä sain kuningasajatuksen: kierretään rannan kautta Lokrumin saaren ympäri. Nähdään vanha kaupunki mereltä päin. Lisämaileja tuli yksi.
Tullilaituriin oli helppo löytää. Köydet otti vastaan mies. Hänen roolinsa ei oikein selvinnnyt tässä vaiheessa. Mentiin sisälle ja ystävällinen tervehdys. Ja sitten se ystävällisyys loppui. Naispoliisi tuli huoneesta ja sanoi: olette tehneet rikoksen, saatte sakkoa. Häh! Köydet ottanut mies sanoi, että emme tulleet suoraan maahan tullipisteeseen, kiersitte vanhan kaupungin rantaa pitkin. Näytti puhelimesta meidän ais-reitin. Missään kirjassa ei tästä tietenkään sanottu mitään. Siinä oli, että ensimmäinen paikka mihin menee maihin pitää olla tulli. Väittely oli turhaa. Seuraavaksi satamamestarin huoneeseen. Veneverot 360 kunia ja purjehdusvero 30 päivää 1000 kunia. Yhteensä n 200 euroa. Alakerrassa tulli huoneeseen ja leimat paperiin. Ja sitten maksamaan ne sakot 1000 kunia josta piti maksaa 2/3 osaa 666 kunia. Laituriin ei saa jäädä missään tapauksessa. Satamakapteeni ehdotti läheistä lahtea ankurointiin. Kello oli 23 ( pimeässä)kun jatkoimme matkaa pimeässä yössä. Yritettiin ehdotettua . Viiden ankkurointiyrityksen jälkeen luovutimme. Hillittömät tuulen puuskat veivät venettä eikä hiekkakohta löytynyt vahingossa ankkurin alle.
Seuraava yritys tehtiin 3 mailin päähän saareen ja sen etelälahteen. Siellä ankkuri tarttui heti. Läheinen kallioseinämä tuntui olevan lähellä. Kello 01 menin nukkumaan parin hapankorpun jälkeen. Lounaaksi oli syöty salaattia. Iltaruoan perunat oli valmiina uunissa mutta kello oli liian paljon ruoan syömiseen. Oltiin ihan poikki.
Aamulla kaikki näyttää paremmalta kun on nukkunut hyvin. Soitin Dubrovnik marinaan, saimme paikan. Hinta 598 kunia. Käytiin uimassa, ihanaa vettä. Ajettiin 7 mailia satamaan. Oltiin perillä! Vihdoinkin! Jeeeeeeee!
Kommentit
Lähetä kommentti