Perhe lomalla ja lähtö Kreikkaan

 Lapset perheineen tulivat vappuaattona kun olimme huoltohommista valmiina. Uudet akut eivät olleet tulleet mutta onneksi saatiin ruotsalaiselta veneeltä heidän vanhat akut kun he asensivat litium akut omaan veneeseensä.

Lento laskeutui kuuden jälkeen cataniaan. Bussi lähti Licataan 20.10. Matkalaisia oltiin pysäkillä vastassa n 22.30. Olin varannut Jukan ja Pekan perheille sataman apartamentoksesta asunnot. Netta tuli veneelle takahyttiin asustamaan.  Ilmat eivät suosineet ensimmäisenä päivänä sunnuntaina. Tuulta oli liikaa mukavaan perhepurjehdukseen. Pienimmät Leo ja Mila,reilu vuoden ikäiset, olivat ensimmäistä kertaa veneellä. 

Heille ostettiin pelastusliivit asianmukaisesti. Yhtenä päivänä päästiinkin veneilemään. Ruokana silloin pasta bolognaise. 

Tässä kuvassa fiilistä rantautumisesta laituriin… 😂

Kahtena iltana käytiin grillaamassa sataman grillialueella omalla grillillä. Ruokana oli raakamakkaraa joka olikin tosi hyvää-lihaisaa. Possun kyljyksiä, lihavartaita. Salaatteja niiden kanssa. 

Kahtena iltana käytiin pizzalla.

Kahtena iltana tehtiin ruokaa asunnoissa.

Kahtena päivänä käytiin uimarannalla

Licatassa oli kaupungin pyhimyksen Sant’Angelo juhlapäivä 5.5. Pääkadulle tuli satoja telttoja. Markkinat alkoivat hyvissä ajoin jo 1.5. Miten markkinat liittyivät pyhimyksen, en tiedä. Torstai iltana kävelimme illalla pääkatua pitkin. Illalla ilmeisesti pyhimyksen luita kannettiin kirkkojen kannettavissa pienoismalleissa kadulla.

Lauantai aamuna lapset lapsineen lähtivät takaisin kotiin. Oli hiljaista mutta valmistelu hommaa riitti.

Purjehtimaan lähteminen jännitti. Mitä jos joku ei toimikaan kuten pitäisi. Viime kesän epäonnistuminen oli mielessä. Moottorin laturi hajosi silloin ja dieseliin tuli bakteeri. Meidän uudet akut tulivat tiistaina, päivää ennen lähtöpäivää, ihan samanlaiset kun vanhat. Maksoivat 980€. Akut lataantuivat täyteen puoli tuntia ennen kuin lähdettiin klo 6.30. Suuntana Portopalo Sisilian eteläisimmässä niemessä. Hieno lahti jossa olimme olleet 2019 kun tulimme Licataan ensimmäistä kertaa. 

Lähtöpäivän Purjehdussää oli oikukas: tuuli, ei tuullut. Yhteensä n 4 tuntia purjeet vetivät. 68 mailia oli matkaa ja perillä oltiin auringon laskiessa 19.30. Pieni valas tuli pyörimään veneen lähelle. Ankkurissa ollessa, seuraavana päivänä pestiin veneen kyljet. Ne olivat kahden vuoden hiekassa ja liassa. Valitettavasti makea vesi riitti vain pesuun, huuhtelu piti tehdä merivedellä. Suolaa jäi kylkiin mutta sitähän oli tulossa lisää kun lähdimme kohti Kreikkaa viimeinkin seuraavana aamuna.

Purjehtiminen

Kun on poissa töistä ja asuu veneessä on elämä aika rajoitettua mutta jännittävää. Pienet kuviot, pieni tila on helppo pitää siistinä. Meren arvaamattomuus, ennustaminen ja säiden seuraaminen vie aikaa mutta kun saa hyvät ennusteet on helpompaa toteuttaa suunnitelmia. Purjeet vievät eteenpäin hitaasti mutta ilmaiseksi. Aikaa pitää olla jotta hitaasti eteneminen ei ärsytä. Olemme pitäneet 3 mailia ( n 5 km) tunnissa minimi vauhtina. Parhaimmillaan kuljetaan 8 mailia tunnissa ( n 14 km/h). 

Saimme salamatkustajan kyytiin. Se yritti tulla sisään, mutta siinä vaiheessa oli pakko sanoa: vaihda paikkaa.

Reissu 300 mailia kesti 2 vrk ja 9 tuntia. Aikavyöhyke vaihtui matkalla. Milan sanoin OHO :)

Ensimmäinen saari Kreikassa Korfu, ensimmäinen ankkuripaikka Ak. Lefkimmis.

Ankkuripaikka oli luonnonsuojelualueen vieressä. Meri lämpesi matkalla. Sisiliassa se oli +18˚ ja täällä +23˚. Talviturkki heitettiin..

Matka jatkui kohti saaren pääkaupunkia ja sen linnakkeen viereen ankkuriin 4,2 m vettä alla.

Upea vanha kaupunki

Olimme yön ankkurissa ja aamulla kävely lahden toisella puolella. Oli lämmin yhä + 28˚. Puolen päivän jälkeen lähdettiin toiselle puolelle kaupunkia laivasataman viereen. 

Olin katsonut, että tuuli nousee seitsemään mutta ankkuripaikassa oli hiekkaa. Veneen piti olla hyvässä paikassa. Lähdimme kauppaan kumiveneellä pitkin jokea kahden aikaan. Lidl oli joen lähettyvillä joten kauppakasseja ei tarvinut kantaa pitkälle. Ostimme ruokaa jälleen viikoksi. 

Takaisin veneelle mennessä huomattiin, että aallot olivat kasvaneet, onneksi vain muutama aalto tuli päälle. Mutta purjeveneelle ei ollutkaan enää lähelläkään paikkaa johon se jätettiin vaan  metrien päässä rantakivikosta. Tuntui, että sydän on kurkussa ja jos räpäyttää luomia kiinni on jo pahin tapahtunut. Vieressä oli saksalainen vene joka viittoili tarjoavansa apuaan. Vaikeaa oli päästä aallokossa kumiveneestä pois kun se oli täynnä kauppakasseja. Jari pääsi ja veti minutkin ylös pomppivasta veneestä. Tuuli oli 12 m/sek. Vettä oli vielä 3,5m mutta lokihan on keulassa ei perässä… Äkkiä kone käyntiin ja ankkuri ylös. En tiedä jäikö meille sekunteja aikaa vai tunti. Rantaan ei ollut Enää edes veneen mittaa (kymmentä metriä). Kauppakassit nostettiin kumiveneestä pois kun hengitys oli vähän tasaantunut.

Menimme takaisin aamuiseen lahteen ja laskemme ankkurin hiekkaan, tuuli oli 7m/sek pohjoisesta ja tuli linnoituksen yli mutta aaltoa ei ollut. Otettiin vahvat drinkit ja tehtiin ruokaa: lihapullia, valkosipuli sieniä ja uusia perunoita. Yöllä tuuli kääntyi itään kuten pitikin. Olimme kiinni vielä kuudelta kun kävin katsomassa tilannetta. Seuraavan kerran heräsin tuntia myöhemmin ja olimmekin ihan rannassa. Vettä oli vain 2,4 metriä ja jo yli kartan 2 metrin rajan. Voiko sama tapahtua kahdesti vuorokauden aikana!!!!!

Äkkiä pois, aallot kasvoivat ja yht äkkiä tuuli olikin jo 15m/sek. Aallot 2 metriä korkeat ja kesti ikuisuuden päästä pois lahdesta. Tuuli oli suoraan edestä ja vauhti hidasta.

Mietimme miksi meille kävi niin. Miksi? Oliko Kaikki aiemmin opittu oli unohdettu? Ennen sovimme, että satamaan mennään hyvissä ajoin ennen kovaa tuulta turvaan. Luotimme ankkuriin joka on tähän asti pitänyt paljon pahimmissakin paikoissa ja paljon kovemmassakin tuulessa. Weeds hiekan joukossa meren pohjassa on pahinta. Iso aallokko matalassa vedessä pitää 20 metrin ankkuriketjun liikkeessä, olisi pitänyt laittaa enemmän köyttä jatkoksi. Tarkistamme aina kaksi kertaa pakittamalla, että ankkuri pitää kun ankkuroidutaan. Pelkotilat jäi päälle, mitä jos näin käy vielä uudestaan?

Päätettiin jatkaa matkaa etelään koneella jurruttaen ja kohti seuraavaa Paxoksen saarta. Siellä on upea Lakka ja matala hiekkainen lahti. Heinäkuussa sinne ei enää mahdu mutta nyt ei ole vielä turistiaika joten otimme riskin. Tuuli muuttui länteen joka mahdollisti poukamassa olon.Matkaa tuli 32 mailia.